Tämän artikkelin on kirjoittanut Hannele Virtanen

Hannele Virtanen on ihotauteihin erikoistuva lääkäri, lääketieteen tohtori. Hannele valmistui lääkäriksi v. 1999 Helsingin yliopistosta.

Väitöskirja atooppisen ihottuman pitkäaikaishoidosta takrolimuusivoiteella v. 2008. Ihotautien ja allergologian työkokemusta n. neljä vuotta HYKS:n Iho-ja allergiasairaalasta, Keskussotilassairaalasta ja Lohjan sairaalasta.

Johdanto

Atooppinen ihottuma on yleinen, pitkäaikainen ihosairaus, joka alkaa usein varhaislapsuudessa ja voi jatkua läpi aikuisiän. Keskeinen patomekanismi on krooninen epidermiksen T-soluvälitteinen inflammaatio ja heikentynyt ihon suojamekanismi, joka lisää ihon läpäisevyyttä allergeeneille, irritanteille, mikrobeille ja veden haihtumiselle. Suojamekanismi on heikentynyt todennäköisesti osittain ympäristötekijöiden takia, osittain perinnöllisistä syistä (esim. filaggriinigeenin mutaatiot), ja osittain inflammaation seurauksena (Cork 2006, Vickery 2007, Weidinger et al. 2007).

Muita atooppiseen ihottumaan liittyviä ongelmia:

  • Ihon kolonisoituminen stafylokokkibakteereilla, jotka tulehduttavat herkästi ihon, ja muut atooppiset sairaudet.
  • Jopa yli puolet ihoatoopikoista kärsii myös atooppisesta astmasta ja/tai allergisesta nuhasta. Tämän arvellaan johtuvan siitä, että allerginen herkistyminen tapahtuu alun perin ihottumaisen ihon kautta, jonka suojamekanismi on heikentynyt (Beck et al. 2000, Spergel & Paller 2003).

Perinteiset hoitomuodot

Vaikka atooppinen ihottuma on pitkäaikainen sairaus, on sen hoito perustunut pitkään lyhytaikaisesti käytettäville hoidoille, kuten paikallisglukokortikosteroideille eli ”kortisonivoiteille”. Niiden ja muiden käytettyjen hoitojen pitkäaikaista käyttöä on tutkittu vain vähän (Hoare et al. 2000, Callen et al. 2007). Tutkimukset ovat yleensä olleet potilasmäärältään pieniä, harvoin kontrolloituja tai kontrolloitu valmisteella, jolta puuttuu riittävä tutkimusnäyttö.

Alihoito

Lyhytaikaisesti käytettävät hoidot johtavat usein alihoitoon, eli tehokkaan lääkityksen liian vähäiseen käyttöön. Alihoito voi johtua myös sivuvaikutusten pelosta, jolloin potilas ohjeistuksesta huolimatta jättää ihottuman hoitamatta. Tällöin ihotilanne on jatkuvasti enemmän tai vähemmän oireileva ja pahenemisvaiheita on usein.

Alihoito johtaa:

  • Toistuviin lääkärissäkäynteihin.
  • Lyhytaikaisiin hoitokokeiluihin.
  • Elämänlaadun ja mahdollisesti työkyvyn heikentymiseen.

Pitkäaikaishoito

Tutkitulle tiedolle atooppisen ihottuman pitkäaikaishoidosta on selkeä tarve ja viime vuosina siihen on alettu kiinnittää huomiota. Suuri osa aikaisemmista hoitotutkimuksista on ollut kestoltaan yleensä muutamasta viikosta 2-3 kuukauteen. Kroonisissa sairauksissa etenkin potilailla, joilla sairauden vaikeusaste on keskivaikea tai vaikea, hoidon tarve saattaa kuitenkin olla jatkuvaa, jolloin hoitokäytäntöjen tulisi perustua vähintään puoli vuotta kestäneisiin tutkimuksiin. Pitkäaikaishoitoon liittyviä oleellisia kysymyksiä ovat hoitojen teho, turvallisuus ja sivuvaikutukset pitkäaikaiskäytössä, pitkäaikaiskäytön turvallinen enimmäiskesto ja miten hoitoa tulisi annostella. Seuraavassa käydään läpi atooppisen ihottuman eri hoitojen soveltuvuutta pitkäaikaishoitoon niistä julkaistujen tutkimusten valossa.