Paikallisglukokortikosteroidit

Atooppisen ihottuman hoito on perustunut 1950-luvulta alkaen paikallisglukokortikosteroideihin eli ”kortisonivoiteisiin”. Ne on kuitenkin tarkoitettu kuuriluontoiseen, lyhytaikaiseen käyttöön, koska ne vähentävät ihon kollageenimuodostusta ja siten ohentavat ihoa, ja niiden teho vähenee pitkäaikaiskäytössä.

Muita sivuvaikutuksia ovat:

• Steroidiakne
• Hypertrikoosi
• Sekundaari-infektioiden paheneminen
• Silmänpaineen nousu kasvojen tai silmäluomien ihottumaa hoidettaessa (Hughes & Rustin 1997).

Vaikka valmisteet rauhoittavat ihottuman nopeasti, oireilu uusii pian hoitojakson jälkeen. Etenkin vaikeaa-keskivaikeaa ihottumaa sairastavat potilaat joutuvat kuitenkin käyttämään kortikosteroidivalmisteita paljon ja ovat alttiita sivuvaikutuksille. Toisaalta he jäävät usein alihoidetuiksi liian vähäisen hoidon tai liian mietojen valmisteiden käytön takia.
Paikallisglukokortikosteroideja on perinteisesti käytetty lyhyinä hoitojaksoina, joiden pituus riippuu ihottuman sijainnista ja vaikeusasteesta, tavallisimmin 1-4 viikon ajan. Parhaimmillaan paikallisglukokortikosteroidit rauhoittavat tehokkaasti ihottumaan liittyvää inflammaatiota. Sen sijaan ne näyttävät heikentävän entisestään ihon suojamekanismia, mikä voi osittain selittää hoitovasteen lyhyen keston (Cork 2006, Xhauflaire-Uhoda et al. 2007)

Tavanomainen käyttö

Paikallisglukokortikosteroideilta ei ole viranomaistaholta edellytetty pitkäaikaistutkimuksia, ja siksi niitä on tehty vain vähän.

Vertailututkimukset

Paikallisglukokortikosteroidien tavanomaista kuuriluontoista käyttöä on seurattu yhdessä tutkimuksessa, jossa sitä verrattiin avoimesti (36 potilasta) jaksottaiseen takrolimuusivoiteen käyttöön (56 potilasta) vuoden ajan. Tutkimuksen tarkoitus oli vertailla hoitojen vaikutusta ihon kollageenisynteesiin. Potilailla oli keskivaikea tai vaikea atooppinen ihottuma ja he kaikki olivat käyttäneet ennen tutkimusta kortikosteroidivalmisteita. Vuoden hoidon jälkeen ihottuman pinta-ala oli vähentynyt keskimäärin 23% (mediaani 55%) kortikosteroidiryhmässä ja 69 % (mediaani 90%) takrolimuusiryhmässä (p<0.001). Ihon kollageenisynteesi oli lähtötilanteessa molemmissa ryhmissä terveitä verrokkeja matalampi. Paikallisglukokortikosteroidiryhmässä se jäi alentuneeksi kun taas takrolimuusiryhmässä se nousi terveitä verrokkeja korkeammalle tasolle ja joillakin potilailla myös näkyvä ihoatrofia korjaantui (Kyllönen et al. 2004). Toisessa tutkimuksessa verrattiin avoimesti 0.1% takrolimuusivoidetta ja paikalliskortikosteroideja standardihoitona 6-20 kk ajan. Molemmat hoidot osoittautuivat tehokkaiksi eikä niiden välillä todettu merkittävää eroa. Voiteiden kulutus oli takrolimuusiryhmässä hieman vähäisempää (Neumann et al. 2008).

Jaksottainen käyttö

Paikallisglukokortikosteroideja on käytetty jaksottaisena hoitona kahdessa 6 kuukautta kestäneessä randomisoidussa tutkimuksessa. Toisessa niitä verrattiin jaksottaiseen takrolimuusivoidehoitoon (Reitamo et al. 2005) ja toisessa jaksottaiseen pimekrolimuusiemulsiovoidehoitoon (Luger et al. 2004). Jaksottaisessa hoidossa ihottuma pyritään hoitamaan mahdollisimman hyvään kuntoon päivittäisellä hoidolla, jonka kestoa ei ole rajoitettu, ja uusi hoitojakso aloitetaan jälleen ihottuman uusiessa. Tällaisessa hoitomuodossa takrolimuusivoiteen teho osoittautui keskivahvoja kortikosteroidivoiteita paremmaksi. Potilaita, joilla hoitovaste oli täydellinen tai erittäin hyvä oli takrolimuusiryhmässä 60% ja kortikosteroidiryhmässä 40% (p<0.001). Pimekrolimuusivoiteen teho osoittautui enintään yhtä hyväksi kuin keskivahvoilla kortikosteroidivoiteilla. On huomioitava, että tässä tutkimuksessa suuri osa potilaista keskeytti tutkimushoidon erityisesti pimekrolimuusiryhmässä eikä heidän tuloksiaan huomioitu loppuanalyysissä intention-to-treat –menetelmällä.

Ylläpitohoito

Uutena hoitotapana on viime vuosina tutkittu muutamassa 16-40 viikkoa kestäneessä tutkimuksessa vahvoilla paikallisglukokortikosteroideilla (flutikasoni,  mometasoni, metyyliprednisoloni) toteutettua ylläpitohoitoa. Ennen ylläpitohoidon aloitusta ihottuma hoidetaan ensin mahdollisimman hyvään kuntoon tarvittavan pitkään kestävällä päivittäisellä hoitojaksolla, jonka jälkeen hoitoa ei lopeteta vaan jatketaan kahdesti viikossa tyypillisille ihottuma-alueille. Perusvoiteita käytetään päivittäin tai tarpeen mukaan. Ihottuman pahentuessa palataan jälleen päivittäiseen hoitokuuriin.

Hoidon teho

Hoitotavan on havaittu vähentävän ihottuman uusimistaipumusta ja siten tuovan suotuisaa pitkäaikaishoitovastetta pelkkään perusvoiteluun verrattuna. Sitä on tutkittu vastaavin tuloksin myös lapsilla. (Faergemann 2000, Berth-Jones et al. 2003, Hanifin et al. 2002, Peserico et al. 2008, Glazenburg et al. 2008).

Näyttääkin siltä, että tämä hoitomuoto on suositeltava potilaille, joiden ihottuma uusiutuu herkästi kortikosteroidivoidekuurin jälkeen. Oleellista on ihottumatulehduksen mahdollisimman tehokas rauhoittaminen alkuvaiheessa ja riittävän vahvatehoisen valmisteen käyttö ylläpitovaiheen aikana. Ihon kollageenisynteesiä näissä tutkimuksissa ei ole mitattu mutta silmämääräisesti ihoatrofiaa ei tutkimuksissa näyttänyt kehittyvän. Ylläpitohoidon optimaalisesta kestosta ei ole toistaiseksi selvää käsitystä mutta sitä on syytä jatkaa ainakin 1-2 kuukauden ajan ennen hoidon tauottamista ihottuman uusimisen ehkäisemiseksi.

 Jatka artikkelin lukemista