Teemat: Atooppisen ihottuman pitkäaikaishoito
Muut hoitomuodot
Valohoidot
Atooppiseen ihottumaan käytettävistä valohoidoista (SUP, UVB, UVA) ei ole olemassa pitkäaikaishoitotutkimuksia. Hoitovasteen kesto vaihtelee potilaskohtaisesti viikoista muutamaan kuukauteen hoitojakson jälkeen ja on pidempi UVB- kuin UVA-hoidolla. Valohoidot sopivat paikallishoidon tarvetta vähentäviksi enintään 1-2 kertaa vuodessa otettaviksi hoitojaksoiksi tai joissain tapauksissa ylläpitohoitoon mutta ne eivät korvaa paikallishoitoa (Meduri et al. 2007). Runsas valohoitojen käyttö lisää ihosyöpäriskiä.
Systeemiset hoidot
Atooppisen ihottuman pahenemisvaiheisiin tavallisimmin käytetty systeeminen hoito on sisäinen kortikosteroidikuuri prednisonilla tai prednisolonilla.
 |
Lue lisää
|
Hoito kestää yleensä 1-3 viikkoa. Hoitovaste on yleensä lyhytaikainen ja vaatii tehokasta jatkohoitoa jollain muulla keinolla. Pitkäaikaistutkimuksia atooppisen ihottuman sisäisestä kortikosteroidihoidosta ei ole. Antihistamiineista tai antibiooteista ei ole todettu hyötyä atooppisen ihottuman pitkäaikaishoidossa muuten kuin samanaikaisen allergian tai akuutin ihoinfektion hallitsemiseksi (Klein & Clark 1999). Vaikeaan atooppiseen ihottumaan on käytetty useita immunosuppressiivisia systeemihoitoja, kuten siklosporiinia, metotreksaattia ja atsatiopriinia. Niistä vain siklosporiinia on tutkittu laajemmin atooppisen ihottuman hoidossa lapsilla ja aikuisilla. Nämä hoidot ovat atooppisessa ihottumassa toissijaisia, eli ne vähentävät paikallisglukokortikosteroidihoidon tarvetta mutta eivät poista sitä. |
Siklosporiini
Siklosporiini kuuluu myös kalsineuriiniestäjiin mutta suuren molekyylikokonsa takia ei sovellu ihon paikallishoitoon. Sen käytöstä atooppisen ihottuman pitkäaikaishoidossa on tehty kontrolloituja tutkimuksia (Zonneweld et al. 1996, Harper et al. 2000). Lääkityksen immunosuppressiivisuuden ja sivuvaikutusten (hypertensio, munuaistoksisuus) takia hoito vaatii säännöllistä erikoislääkärin seurantaa laboratoriokokein ja verenpainemittauksin. Siklosporiinia ei tule yhdistää valohoitoihin.
 |
Lue lisää
|
Etenkin runsaasti aikaisempia valohoitoja saaneilla psoriaasipotilailla pitkäaikainen siklosporiinin käyttö näyttää lisäävän maligniteettiriskiä.
Lyhytaikaiseen käyttöön vastaavaa riskiä ei kuitenkaan näytä liittyvän (Väkevä et. al 2008). Hoitokäytäntöjä on useita lyhytaikaisista kuureista, joilla pyritään välttämään sivuvaikutuksia, pitkäaikaisempaan jatkuvaan hoitoon, jolla pyritään estämään relapseja. Myös pitkäaikaista jaksottaista hoitoa voidaan käyttää (Aberer & Wolff 2002, Granlund et al. 1995, Schmitt et al. 2007)
Tehokkaimmalta vaikuttaa aloittaa hoito riittävän tehokkaasti annoksella 3-5 mg/kg ja sen jälkeen sovittaa annos pienimmälle tehoavalle tasolle. Nykysuositus on, että yhtäjaksoisen hoidon pituus ei tulisi ylittää kahta vuotta sivuvaikutusten lisääntymisen välttämiseksi. Siklosporiinin käytöstä yhtäaikaisesti takrolimuusivoiteen kanssa on myös hyviä kokemuksia, jolloin siklosporiini voidaan usein jättää pois muutaman kuukauden käytön jälkeen. |
Metotreksaatti ja atsatiopriini
Metotreksaatti ja atsatiopriini ovat vanhoja immunosuppressiivisia lääkemolekyylejä, joiden käyttö vaikeissa tulehduksellisissa ihosairauksissa on lähinnä kokemusperäistä ja hoidon kesto vaihtelee potilaskohtaisesti.
Toksiset sivuvaikutukset
Lääkeaineiden toksisten sivuvaikutusten (mm. verenkuvamuutokset, maksatoksisuus, pneumoniitti, onkogeenisyys) seuranta hoidon aikana on tärkeää eivätkä lääkitykset sovi kaikille potilaille.
 |
Tutkimukset
|
Atsatiopriinista on julkaistu kaksi kontrolloimatonta 12 viikon tutkimusta, joissa se vähensi atooppisen ihottuman aktiivisuutta vaikeaa ihottumaa sairastavilla potilailla 27%:lla (Berth-Jones et al. 2002) ja keskivaikeaa-vaikeaa ihottumaa sairastavilla potilailla 37% (Meggitt et al. 2006). Tuore retrospektiivinen seurantatutkimus kuvasi 15/37 potilaan saavuttaneen remission 4-29 kuukauden atsatiopriinihoidolla, kun muilla potilailla pitkäaikainen hoitovaste oli vaatimaton tai hoito keskeytyi. (Lue lisää) Muilta osin atsatiopriinin pitkäaikaisvaikutukset atooppisessa ihottumassa ovat tuntemattomia. Metotreksaatin käytöstä atooppisen ihottuman pidempiaikaisessa hoidossa on julkaistu toistaiseksi yksi kontrolloimaton 24 viikon tutkimus, jossa se keskimäärin annoksella 15 mg/viikko vähensi vaikean ihottuman aktiivisuutta 52% (Weatherhead et al. 2007). Metotreksaattiin liittyy maksakirroosin kehittymisen riski, jonka optimaalisesta seurantatavasta ei tällä hetkellä ole yksimielistä käsitystä. Kontrolloituja tutkimuksia kummankin lääkeaineiden käytöstä atooppisessa ihottumassa odotetaan. |
Muut hoidot
Uudemmista atooppiseenkin ihottumaan kokeilluista systeemihoidoista ei toistaiseksi ole pitkäaikaistutkimuksia, ja lyhytaikaistenkin tutkimusten tulokset ovat vaihtelevia.
 |
Mykofenolaattimofetiili ja biologiset lääkkeet
|
Mykofenolaattimofetiilista on julkaistu lupaavia tapausselostuksia ja yksi retrospektiivinen tutkimus hoitovasteiden ollessa 55-85% (Murray & Cohen 2007). Interferoni-gammasta, omalitsumabista (anti-IgE, Lane et al.2007, Forman & Garrett 2007) tai mepolitsumabista (anti-IL5, Oldhoff et al. 2005) pienissä lyhytaikaisissa tutkimusasetelmissa tulokset ovat olleet vaihtelevia tai heikkoja.
Biologiset lääkkeet
Psoriasiksen hoitoon rekisteröidyistä biologisista lääkkeistä efalitsumabi ja infliksimabi ovat osoittaneet jonkin verran tehoa tapausselostuksissa ja pienissä pilottitutkimuksissa (Takiguchi et al. 2007, Jacobi et al. 2005). Pitkäaikaistietoa psoriasiksen hoidosta on eniten T-soluihin vaikuttavasta efalitsumabista, ja siihen kohdistui mielenkiintoa myös atooppisen ihottuman pitkäaikaishoidossa, mutta lääke vedettiin äskettäin markkinoilta. |
 |
Leukotrieenireseptorisalpaajat
|
Leukotrieenireseptorisalpaajista on ollut tapausselostuksissa hyötyä kortikosteroidien käyttöä vähentävinä lääkkeinä mutta kontrolloiduissa tutkimuksissa niiden hyöty on jäänyt vähäiseksi (Veien et al. 2005, Silverberg & Paller 2004). |
 |
Siedätyshoito
|
Siedätyshoidosta ei aikaisemmin ole juuri ollut hyötyä atooppisen ihottuman hoidossa. Siitepölysiedätyksestä on ollut apua lähinnä allergisesta astmasta ja allergisesta nuhasta kärsiville potilaille. Pölypunkille herkistyneiden ihottumapotilaiden vuoden kestänyt pölypunkkisiedätyshoito näytti kuitenkin tuovan suotuisaa hoitovastetta myös atooppiseen ihottumaan ja vähentävän paikalliskortikosteroidien tarvetta (Werfel et al. 2006). |
|