Uutistiedote
PotilasLääkäri

Teemat: Ulcus Cruris
Kostea haavanparaneminen
Krooniset ja hitaasti parantuvat haavat on hoidettava luomalla haavalle kostea ympäristö - nk. kostea haavanparaneminen. Tästä käytännöstä on yksittäisiä poikkeuksia. Esim. nekroottiset haavat vaikeasti iskeemisissä varpaissa on hoidettava kuivina.
 
Kirurginen haavarevisio
Nekroosit ja kiinteät fibriinipeitteet voidaan poistaa kirurgisesti joko tarkalla kirurgisella revisiolla tai kyretoinnilla. Hoito vaatii yleensä puudutuksen, joka voidaan tehdä joko EMLAlla tai ksylokaiinilla suoraan haavaan.
Vacuum assisted closure (VAC) ja toukkahoito
Voidaan käyttää puhdistukseen (debridement).
Fibrinolyyttiset aineet
Esim. suoraan haavalle levitettävä geeli. Näiden aineiden etu on, että niillä voidaan käsitellä myös haavaeritteitä. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää haavanhoitoaineita, joilla on imuvaikutus (esim. hydrokolloidi, alginaatit, polyuretaani).
Muut aineet
On olemassa erikoisaineita, joista jotkut sisältävät hopeaa kontaminoituneiden/tulehtuneiden haavojen hoitoon. Pahanhajuisten haavojen käsittelyyn on myös omia valmisteita (hiilisiteet).
Siteet
Uusin sidetyyppi on kipua lievittävä, ibuprofeenia sisältävä vaahto joka vapautuu hitaasti haavaeritteeseen.
 
Alaraajojen ödeema
Tähän käytetään kompressiota.
Side
Yleensä säärihaavapotilaiden hoidoon käytetään kierrettäviä lyhyitä tai pitkiä siteitä.
Kompressiosukat
Haavan paranemisen jälkeen voidaan käyttää kompressiosukkia. Eri sukissa on eri tehoisia puristusvoimia.
Osaihosiirre
Tapauksissa, joissa paraneminen on pysähtynyt, voidaan käyttää osaihosiirrettä, jossa käytetään reidestä otettua ihoa. Síihen kiinnitetään verkko ja se asetetaan granuloivan haavanpohjan päälle.
 
Kausaalinen hoito
Haavanhoidon lisäksi on arvioitava, voidaanko haavaa aiheuttanutta sairautta hoitaa.
 
Esimerkiksi
  • Laskimokirurgia
    Laskimosäärihaavapotilaille
  • Revaskularisaatio
    Potilaalle, jolla on valtimohaava
  • Immunomoduloiva hoito
    Vaskuliittia, pyoderma gangrenosumia ja necrobiosis lipoidicaa sairastaville potilaille. Viimeksimainittu on erikoislääkärin tehtävä.