Muita haavatyyppejä ovat erityishaavat, jotka voivat olla vaikeita diagnosoida ja hoitaa.
Syyt
Haavojen etiologia on erilainen, mutta suurimpaan osaan haavatyyppejä liittyy jokin systeeminen sairaus (esim. autoimmuuni- tai metaboliasairaus).
Napsauttamalla allaolevia linkkejä voit lukea lisää erilaisista haavatyypeistä:
Vaskuliitti voidaan jakaa sairastuneiden suonten koon mukaan suuriin, keskisuuriin ja pieniin suoniin sekä ACR-luokittelun mukaan.
- Polyarteritis nodosa.
- Churg-Straussin oireyhtymä.
- Wegenerin granulomatoosi.
- Yliherkkyysvaskuliitti.
- Henoch-Schönleinin purpura.
- Ohimovaltimotulehdus (arteritis temporalis).
- Takayasun arteriitti.
Vaskuliitille on histologisesti tyypillistä segmentaalinen tulehdus, endoteelin turvotus, suonenseinämän fibrinoidi nekroosi ja soluinfiltraatti, joka koostuu nukleolifragmentteja sisältävistä neutrofiileistä leukosyyteistä (leukosytoklasia).
Diagnostiikka
Diagnoosi asetetaan:
- Sairastuneen ihoalueen histologisella tutkimuksella
- Perusteellisella kliinisellä ja biokemiallisella tutkimuksella, jolla vaskuliitti pyritään luokittelemaan ja sen mahdollinen liitännäissairaus todentamaan.
Klinikka
- Ihomuutoksille ovat tyypillisiä papulaariset muutokset, jotka eivät häviä tunnustelemalla (palpaabeli purpura).
- Muita esiintyviä elementtejä ovat makulopapulaarinen ihottuma, urtikaria, livedo reticularis, vesikkelit ja nekroottiset haavat.
- Kliiniset muutokset esiintyvät yleisimmin alaraajoissa ja muilla painauma-alueilla (kuva 2).
- Vaskuliittiin liittyy usein kipua ja ödeemaa sairailla alueilla.
Kuva 2 Vaskuliitti (usein monia haavoja) (kuva: K. Fogh)
Pyoderma gangrenosum
Harvinainen mutta vakava nekrotisoiva ulseraatio iholla, jossa voidaan kliinisesti havaita vaskuliitin kaltaisia muutoksia.
Syy
50-70 %:lla potilaista on jokin taustalla oleva sairaus, esim. tulehduksellinen suolistosariaus, hematologinen sairaus tai reumatoidi artriitti. 20-30 %:lla potilaista esiintyy patergiailmiötä, jossa ihoon kohdistuneet traumat voivat aiheuttaa tai pahentaa pyoderma gangrenosumia.
Diagnostiikka
- Diagnoosi asetetaan tyypillisen kliinisen esiintymismuodon perusteella
- Mahdollisesti aiheuttavan perussairauden toteaminen
- Diagnoosia voi tukea histologinen tutkimus, jossa on todettu neutrofiilitulehdus ja merkittävä kudosnekroosi. On hyvä muistaa, että histologiset muutokset ovat epäspesifejä ja niitä voidaan käyttää muiden haavoja aiheuttavien syiden poissulkuun.
Klinikka
Pyoderma gangrenosumista on neljä kliinistä muotoa: ulseroiva, bulloosi, pustulaarinen ja pinnallinen granulomatoosi.
- Pyoderma gangrenosum on vaikeasti tulehtunut, märkivä haava normaalilla iholla ja se ilmaantuu ensimmäisen kerran pustulana tulehtuneella iholla.
- Yleisimmin pyoderma gangrenosum on paikallistunut sääriluuhun (kuva 3), mutta sitä voi löytyä myös limakalvoilta ja peristomaalisilta ihoalueilta avanneleikatuilla potilailla.
Kuva 3. Pyoderma gangrenosum (Kuva: E. Kandborg)
Necrobiosis lipoidica
Krooninen granulomatoottinen tila. Liittyy jollakin tavoin diabetekseen, mutta liittymisaste vaihtelee 14-65 % välillä. Potilaat ovat keskimäärin 30-40 -vuotiaita ja naisilla sairastuminen on kolme kertaa miehiä yleisempää.
Klinikka
- Necrobiosis lipoidica esiintyy yleisimmin sääressä kullanruskeanan atrofisena leesiona, jossa on telangiektaaseja ja erytematoottinen, hieman kohonnut aktiivinen reunavyöhyke.
- Ulseraatiota esiintyy noin 1/3-osassa leesioista, usein pienempien traumojen seurauksena.
- Tyvisolukarsinoomaa voi esiintyä necrobiosis lipoidican yksittäistapauksissa.
Histologiassa nähdään granulomatoottista tulehdusta ja lymfosyytti-infiltraattia, johon liittyy elastista kudosta fokaalisti tuhoavaa nekrobioosia. Diagnoosi asetetaan kliinisen esiintymismuodon ja histologisten muutosten perusteella.
Painehaavat / decubitus
Painehaavoja esiintyy potilailla, joiden ihoon on kohdistunut pitkäaikaista painetta esim. luun ulkonemakohdan ympäriltä tai huonon ravitsemuksen, alentuneen veren hapetuksen ja liikkumattomuuden seurauksena. Erityisen alttiita ovat halvauspotilaat.
- Painehaavoja peittää usein nekroottinen kudos, joka tulehtuu erittäin herkästi.
- Painehaavoja on pyrittävä ehkäisemään mahdollisimman monin eri tavoin vähentämällä kuormitusta ja huolehtimalla optimaalisesta ravinnonsaannista ja yleistilasta.
- Painehaavojen hoidossa noudatetaan yleisiä haavanhoitoperiaatteita.
- Kirurginen hoito voi tulla puheeksi haavarevision, osaihosiirteen tai lappulaastarin muodossa.
Harvinaiset erityishaavat
Esimerkkejä ovat haavat potilailla, jotka sairastavat sklerodermaa, tiettyjä aineenvaihdunta- ja verisairauksia, koagulopatiaa, pannikuliittia ja trooppisia haavoja (esim. leishmaniaasi).
Uutistiedote
