Uutistiedote
PotilasLääkäri

Teemat: Valohoito
Ove Kristensen on kirjoittanut valohoidosta kertovan osan.
 
Hän toimii vt. ylilääkärinä ja dermato-venerologian erikoislääkärinä Själlannin alueen ihotautiklinikalla Kalundborgissa. Hän on perehtynyt esimerkiksi psoriasiksen valohoitoon sekä kroonisten haavaumien ja ihosyövän diagnosointiin ja hoitamiseen.
 
 

Auringonvalolla ja UV-säteilyllä on runsaasti hyödyllisiä vaikutuksia henkiseen ja fyysiseen terveyteen. Uusimpien tutkimustulosten mukaan kehon altistaminen auringonvalolle säännöllisesti vähentää monien sisäelinten syöpien esiintymistä.
UV-säteet vaikuttavat myönteisesti moniin ihosairauksiin, mutta liialliseen auringonottoon liittyy vaaroja. Siksi on tärkeää estää ihon palaminen varsinkin lapsilla.
Auringonvalon myönteisten puolien hyödyntäminen järkevästi edellyttää tervettä järkeä.

Valohoito poikkeaa auringonottamisesta, sillä valon määrää voidaan säädellä oikein, käyttää hoidon kannalta ihanteellista UV-säteilyä ja välttää yliannostus.

Tavalliset kosmeettiset solariumit eivät ole vaarattomia, sillä niihin liittyy malignin melanooman vaara. Pelkän kosmetiikan vuoksi ei kannata ottaa riskejä. Jos kyse on hankalan ihosairauden hoitamisesta, vähäinen riski voidaan hyväksyä, kuten muitakin lääketieteellisiä hoitomuotoja käytettäessä.


Seuraavissa hoitomuodoissa liikutaan valohoidon raja-alueella:

Ilmastohoito

Laserhoito

Bucky-hoito

PDT

Loistevalohoitoa käytetään neonataalisen hyperbilirubineman ja kaamosmasennuksen hoitoon.
Näkyvä valo

 
Valohoidon käyttämisen historiaa
Lääketieteellisen valohoidon historia ulottuu 1400 vuoden päähän ennen ajanlaskumme alkua. Hindut voitelivat tuolloin vitiligomuutoksia kasviuutteilla ja altistivat ne auringonvalolle. Tämä oli eräänlaista alkukantaista valokemoterapiaa.

Monissa vanhoissa kulttuureissa on auringonvaloa käytetty helioterapiana vuosisatojen ajan. Kun auringonvalon ultraviolettivalo löydettiin vuonna 1801, auringonvalon bakteereja tappavaa ja riisitautia ehkäisevää vaikutusta ryhdyttiin tutkimaan perusteellisesti ja järjestelmällisesti.
Tanskalainen Niels Finsen ryhtyi käyttämään optisten linssien avulla vahvistettua auringonvaloa ihotuberkuloosin hoitoon vuonna 1893. Myöhemmin hän vahvisti tehoa hiilikaarivalon avulla.

Tuohon aikaan käyttöaiheita Euroopassa olivat lähinnä akne, psoriaris, prurigo, syfilis, lepra, pellagra ja varsinkin tuberkuloosi, jonka hoidon kehittämisestä Finsen sai Nobelin palkinnon vuonna 1903. Seuraavalla vuosikymmenellä primitiivinen hiilikaarivalo korvattiin tehokkaammalla kvartsivalolla. Näin syntyi nykyaikaisen valoterapian perusta.
 
 
UVA- ja UVB-säteilyjen eroja:

 

UVB

UVA

Aallonpituus nanometreinä

280-320

320-400

Eryteemamaksimi tunteina

24

72

Läpäisee ikkunalasin

Ei

Kyllä

Inflammaation välittäjä

Prostaglandiinit

Muut

Pigmentin muodostuminen

Melanogeneesi

Oksidaatio

Auringolta suojautuminen

Yksinkertainen ja tehokas

Yleisempi

Vaikutus silmiin

Keratokonjunktiivinen

Katarakta

Vaikututuksia:

Auringonpolttama

Lääkeaineiden valoreaktiot

 

Karsinogeneesi

Melanooman vaara?

 

D-vitamiinisynteesi

Aurinko kuluttaa aiheuttaen esimerkiksi ryppyjä

 
 

Säteilyn fysikaaliset ominaisuudet ja biologia
 
Sähkömagneettinen spektri ja laajennettu UV-alue
 
Erilaisten UV-spektrien tunkeutuminen ihoon