
Ove Kristensen on kirjoittanut valohoidosta kertovan osan.
Hän toimii vt. ylilääkärinä ja dermato-venerologian erikoislääkärinä Själlannin alueen ihotautiklinikalla Kalundborgissa. Hän on perehtynyt esimerkiksi psoriasiksen valohoitoon sekä kroonisten haavaumien ja ihosyövän diagnosointiin ja hoitamiseen.
Auringonvalolla ja UV-säteilyllä on runsaasti hyödyllisiä vaikutuksia henkiseen ja fyysiseen terveyteen. Uusimpien tutkimustulosten mukaan kehon altistaminen auringonvalolle säännöllisesti vähentää monien sisäelinten syöpien esiintymistä.
UV-säteet vaikuttavat myönteisesti moniin ihosairauksiin, mutta liialliseen auringonottoon liittyy vaaroja. Siksi on tärkeää estää ihon palaminen varsinkin lapsilla.
Auringonvalon myönteisten puolien hyödyntäminen järkevästi edellyttää tervettä järkeä.
Valohoito poikkeaa auringonottamisesta, sillä valon määrää voidaan säädellä oikein, käyttää hoidon kannalta ihanteellista UV-säteilyä ja välttää yliannostus.
Tavalliset kosmeettiset solariumit eivät ole vaarattomia, sillä niihin liittyy malignin melanooman vaara. Pelkän kosmetiikan vuoksi ei kannata ottaa riskejä. Jos kyse on hankalan ihosairauden hoitamisesta, vähäinen riski voidaan hyväksyä, kuten muitakin lääketieteellisiä hoitomuotoja käytettäessä.
Seuraavissa hoitomuodoissa liikutaan valohoidon raja-alueella:
 |
Ilmastohoito
|
Helioterapiaa (thalasso) ilmakehän läpi suodattuvan auringovalon ja Kuolleenmeren suolaveden avulla käytetään edelleen tiettyjen vaikeaa psoriasista sairastavien potilaiden hoitamiseen. He ottavat aurinkoa neljän viikon aikana useita tunteja päivässä. |
 |
Laserhoito
|
Tässä artikkelissa ei käsitellä dermatologista laserhoitoa syvällisemmin kuin mainitsemalla, että psoriasiksen hoidossa on ryhdytty kokeilemaan 308 nm:n Excimer-laserhoitoa suurina annoksina. |
 |
Bucky-hoito
|
Niinsanottuja "pehmeitä röntgensäteitä" annettiin aikaisemmin useisiin käyttöaiheisiin, mutta nykyään niitä käytetään harvemmin ja potilaskohtaisesti vain tietty määrä kertoja kumulatiivisen mutageenisen vaikutuksen vuoksi. |
 |
PDT
|
PDT-valohoitoa käytettäesä iholle levitetään valolle herkistävää voidetta ennen voimakkaan infrapunavalon käyttämistä. Tätä hoitoa annetaan tiettyihin aktiinisiin keratooseihin, useimmiten tyvisolusyövän multippeli-, Morbus Bowen- ja ihon pinnassa esiintyviin tyyppeihin. |
Loistevalohoitoa käytetään neonataalisen hyperbilirubineman ja kaamosmasennuksen hoitoon.
Valohoidon käyttämisen historiaa
Lääketieteellisen valohoidon historia ulottuu 1400 vuoden päähän ennen ajanlaskumme alkua. Hindut voitelivat tuolloin vitiligomuutoksia kasviuutteilla ja altistivat ne auringonvalolle. Tämä oli eräänlaista alkukantaista valokemoterapiaa.
Monissa vanhoissa kulttuureissa on auringonvaloa käytetty helioterapiana vuosisatojen ajan. Kun auringonvalon ultraviolettivalo löydettiin vuonna 1801, auringonvalon bakteereja tappavaa ja riisitautia ehkäisevää vaikutusta ryhdyttiin tutkimaan perusteellisesti ja järjestelmällisesti.
Tanskalainen Niels Finsen ryhtyi käyttämään optisten linssien avulla vahvistettua auringonvaloa ihotuberkuloosin hoitoon vuonna 1893. Myöhemmin hän vahvisti tehoa hiilikaarivalon avulla.
Tuohon aikaan käyttöaiheita Euroopassa olivat lähinnä akne, psoriaris, prurigo, syfilis, lepra, pellagra ja varsinkin tuberkuloosi, jonka hoidon kehittämisestä Finsen sai Nobelin palkinnon vuonna 1903. Seuraavalla vuosikymmenellä primitiivinen hiilikaarivalo korvattiin tehokkaammalla kvartsivalolla. Näin syntyi nykyaikaisen valoterapian perusta.
UVA- ja UVB-säteilyjen eroja:
|
UVB
|
UVA
|
Aallonpituus nanometreinä
|
280-320
|
320-400
|
Eryteemamaksimi tunteina
|
24
|
72
|
Läpäisee ikkunalasin
|
Ei
|
Kyllä
|
Inflammaation välittäjä
|
Prostaglandiinit
|
Muut
|
Pigmentin muodostuminen
|
Melanogeneesi
|
Oksidaatio
|
Auringolta suojautuminen
|
Yksinkertainen ja tehokas
|
Yleisempi
|
Vaikutus silmiin
|
Keratokonjunktiivinen
|
Katarakta
|
Vaikututuksia:
|
Auringonpolttama
|
Lääkeaineiden valoreaktiot
|
|
Karsinogeneesi
|
Melanooman vaara?
|
|
D-vitamiinisynteesi
|
Aurinko kuluttaa aiheuttaen esimerkiksi ryppyjä
|
Säteilyn fysikaaliset ominaisuudet ja biologia
Sähkömagneettinen spektri ja laajennettu UV-alue
Erilaisten UV-spektrien tunkeutuminen ihoon