Hiuspohjan sairaudet: Hiustenlähtö
Arpikaljuus
Etiologia
Hiusfollikkeleiden pysyvä tuhoutuminen ja pysyvä hiustenlähtö.
Liittyy tiettyihin dermatooseihin.
Epidemiologia
Harvinainen.
Diskoidi lupus erythematosus
DLE näkyy tarkkarajaisina punaisina plakkeina päänahassa. Sen päällä voi olla tiukasti kiinni hilsettä, ja tulehdus johtaa hiustenlähtöön, joka voi liittyä suuremmiksi paljaiksi alueiksi. Identtiset elementit kasvoissa tukevat diagnoosia.
Diagnoosi
Ihobiopsiassa nähdään interface dermatiitti, johon liittyy paksuuntunut basaalimembraani, basaalisoludegeneraatio, follikulaariset hyperkeratoosit ja dermiksen lymfosyyttitulehdus. Immuunifluoresenssitutkimuksessa nähdään lineaarinen IgG-vyöhyke ja komplementtia dermiksen ja epidermiksen siirtymäkohdassa.
Hoito
 |
Hoitostrategia
|
- Kaikki potilaat on lähetettävä dermatologille.
- Yleislääkäri voi määrätä paikallishoidon. Systeeminen hoito vaatii aina erikoislääkärin valvontaa.
- Päänahan DLE voi olla vaikeasti hallittava.
- Lievissä tapauksissa hoito vahvalla kortikosteroidilla yhdessä hydroksiklorokiinin kanssa voi johtaa taudin etenemisen pysähtymiseen.
- Vaikeammissa tapauksissa voidaan käyttää muuta immunosupressiivista hoitoa, kuten atsatiopriinia, siklosporiinia tai talidomidia.
|
|
Katsaus lääkitykseen
|
Vaikuttava aine: Potentti kortikosteroidi
Annostus: Hoitoa annetaan kerran päivässä.
Hoito kestää viikkoja-kuukausia. Se voidaan keskeyttää sairauden aktiivisuuden mukaan.
Haittavaikutukset ovat harvinaisia, vaikka lääkeainetta levitetään esimerkiksi kasvoille tai hiuspohjaan. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat ihon atrofia, kutina ja polttelu.
Vaikuttava aine: Hydroksiklorokiini
Annos on tavallisesti 200-400 mg päivässä, mutta se voidaan nostaa 600 mg:aan päivässä (annos ei saa ylittää 6,5 mg/kg/vrk).
Vasta-aiheita ovat psoriasis, kiniinyliherkkyys, retinopatia ja vakava kuulonalenema. Raskaana oleville vain tietyissä erikoistapauksissa.
Syitä varovaisuuteen ovat maksasairaus, vakava gastrointestinaalinen sairaus sekä neurologiset ja hematologiset sairaudet. Hemato- tai hepatotoksisuuden selvittämiseksi otetaan verikokeita säännöllisesti. Myös silmälääkärin seuranta on tarpeen retinopatian estämiseksi.
Haittavaikutukset: Yleensä useita. Esimerkiksi pahoinvointi, vatsakivut, vaikutukset maksaan, kardiologiset häiriöt, anemia, psykoosit, kouristukset ja kuulonalenema. Näkökenttää heikentävän harvinaisen retinopatian vaaraan on suhtauduttava vakavasti.
Yhteisvaikutukset: Tietyt rokotteet voivat vähentää lääkkeen tehoa. Hydroksiklorokiniini voi tehostaa digoksiinin vaikutusta.
Vaikuttavat aineet: Atsatiopriini, siklosporiini tai talidomidi
Erikoislääkäri määrää näitä immuunipuolustusjärjestelmän toimintaa estäviä lääkkeitä.
|
|
Ylläpitohoito ja seuranta
|
- Hoito on usein pitkäaikaista, sillä sairaus on krooninen.
- Useimmiten seurannasta vastaa erikoislääkäri.
|
Punajäkälä
Punajäkälä on krooninen ihon tulehdussairaus, joka keski-ikäisillä ja vanhuksilla voi kattaa hiusfollikkelit ja jota tällöin nimitetään lichen planopilarikseksi. Siinä esiintyy pieniä rakkulamaisia papuloita ja samanaikaisesti diffuusia hiustenlähtöä.
Diagnoosi
Ihobiopsiassa nähdään tiivis nauhamainen lymfosyytti-infiltraatti korkealla dermiksessä, basaalista degeneraatiota ja sahakuviota muistuttava epidermiksen ja dermiksen rajavyöhyke.
Hoito
|
Hoitostrategia
|
- Hoitona vahva kortikosteroidi ja hankalammissa tapauksisssa atsatiopriini, metotreksaatti tai siklosporiini.
- Vaihtoehtoisesti voidaan kokeilla UVB- tai PUVA-valohoitoa.
- Kaikki potilaat on lähetettävä dermatologille. Yleislääkäri voi määrätä paikallishoidon. Systeeminen hoito vaatii aina erikoislääkärin valvontaa.
|
|
Katsaus lääkitykseen
|
Vaikuttava aine: Vahva kortikosteroidi
Annostus ja hoidon kesto: Päivittäin muutaman viikon - kuukauden ajan.
Haittavaikutukset: Harvinaisia, vaikka lääkeainetta levitetään esimerkiksi kasvoille tai hiuspohjaan. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat ihon atrofia, kutina ja polttelu.
Vaikuttavat aineet: Atsatiopriini, metotreksaatti tai siklosporiini
Erikoislääkäri määrää näitä immuunipuolustusjärjestelmän toimintaa estäviä lääkkeitä.
|
Folliculitis decalvans
Kroonisesti etenevä hiusfollikkelien neutrofiilitulehdus, joka lopulta johtaa follikkeleiden tuhoutumiseen. Esiintyy nuorilla aikuisilla, ja puhjetessaan se aiheuttaa monia pieniä pyöreitä ja soikeita alopesia-alueita, jossa nähdään perifollikulaarisia pustuloita. Paljailla alueilla saattaa esiintyä pieniä yksittäisiä hiustupsuja.
Diagnoosi
Usein kliininen diagnoosi. Voidaan vahvistaa histologisella tutkimuksella.
Hoito
|
Hoitostrategia
|
- Tilanne voi rauhoittua rifampisiinihoidolla yhdessä klindamysiinin ja paikalllishoitona annettavan fusidiinin avulla.
- Vaihtoehtoisesti voidaan yrittää hoitaa peroraalisella isotretinoiinilla.
- Hoidosta vastaa aina dermatologi.
|
|
Katsaus lääkitykseen
|
Vaikuttava aine: Rifampisiini
Annostussuositus: 300 mg x 2 päivässä 3 kuukauden ajan. Otetaan 0,5– 1 tunti ennen ruokailua.
Vasta-aiheet: Allergia rifamysiineille, samanaikainen vorikonatsolihoito ja tietyt antiretroviraalisesti toimivat proteaasin salpaajat.
Turvallisuusohjeet: Ei saa käyttää, jos potilaalla esiintyy kolestaattista ikterusta. ASAT/ALAT-arvoja on tarkkailtava maksavaurioiden estämiseksi. Saadaan käyttää raskauden aikana vain tietyin edellytyksin.
Yleiset haittavaikutukset: Pahoinvointi, vatsakivut, väsymys, päänsärky, huimaus, ihottuma ja maksan entsyymiarvojen kohoaminen. Lisätietoja: Medicin.dk.
Vaikuttava aine: Klindamysiini
Annostussuositus: 300 mg x 2 päivässä 3 kuukauden ajan.
Turvallisuusohjeet: Ei saa käyttää raskauden aikana.
Yleiset haittavaikutukset: Pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut ja ripuli. Lisätietoja: Pharmaca Fennica, www.laaketietokeskus.fi.
Vaikuttava aine: Isotretinoiini
Tämä lääkehoito on annettava erikoislääkärin valvonnassa. Teratogeeninen lääke, joka voi aiheuttaa keskenmenon tai vaurioittaa sikiötä vielä kuukauden ajan hoidon keskeyttämisestä.
|
Morfea
Morfea t eli paikallinen skleroderma esiintyy tyypillisesti lineaarisena arpimaisena (coup de sabre - sapelinsiku) painaumana otsan ja hiuspohjan alueella.
Diagnoosi
Kliininen diagnoosi.
Hoito
|
Hoitostrategia
|
- Hoidosta pidättäydytään usein ja odotetaan spontaania etenemistä.
- Hoito on usein vaikeaa, mutta voimakasta kortikosteroidia voidaan kokeilla.
|
|
Katsaus lääkitykseen
|
Vaikuttava aine: Vahva kortikosteroidi
Annostus ja hoidon tavanomainen kesto: Sivellään päivittäin 2–3 kuukauden ajan.
Haittavaikutukset: Harvinaisia, vaikka lääkeainetta levitetään esimerkiksi kasvoille tai hiuspohjaan. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat ihon atrofia, kutina ja polttelu.
|
|
Uutistiedote
