Hiuspohjan sairaudet: Hiuspohjan hilseily
Seborrooinen dermatiitti
Etiologia
Aikuisten hiuspohjan ekseemasairaus.
Lisääntyneellä talinerityksellä ja ihon Malassezia furfur -hiivasienikolonisaatiolla saattaa olla merkitystä. Stressi, HIV-infektio ja Parkinsonin tauti voivat pahentaa tilaa.
Epidemiologia
Hiuspohjan seborrooista dermatiittia tai pityriasis capitis simplexia esiintyy jopa 20-30 %:lla aikuisista. Imeväisikäisillä sairaus esiintyy usein nk. maitoruven muodossa, mutta yksittäisillä lapsilla voi olla selkeämpää ekseemaa, jota nimitetään infantiiliksi seborrooiseksi dermatiitiksi.
Klinikka
Monosymptomaattisesti rasvaista tai kuivaa hilsettä diffuusisti hiuspohjassa.
Punoitusta ja kutinaa vaihtelevassa määrin. Hilseily on yksilöllistä eikä muistuta psoriasiksella tyypillistä vertavuotavaa kalvoa poistettaessa hilsettä varovaisesti. Seborrooisesssa dermatiitissa hilseelle on tyypillistä se, että se istuu tiukasti hiuksissa ja että vaikeaan ekseemaan voi liittyä diffuusi hiustenlähtö. Harvinaisissa tapauksissa voi esiintyä asbestin kaltaista paksua hiuspohjan hyperkeratoosia, joka on johtanut seborrooiseen dermatiittiin, jota nimitetään pityriasis amiantaceaksi.
Diagnoosi
Kliininen diagnoosi.
Hoito
Ketokonatsolia tai seleenisulfidia sisältävä shampoo.
Toistuvaishoito itrakonatsolilla 100 mg 1-2 kertaa vuorokaudessa 1-2 viikon ajan.
Ylläpitohoito kortikosteroidilinimentillä päivittäin 2-3 viikon ajan.
Imeväisikäisen lapsen seborrooisesta dermatiitista voi lievissä tapauksissa selvitä vaseliinilla tai 5 %:n salisyylivaseliinilla rasvaamalla rasvainen hilse pois. Mikäli päänahassa on merkkejä tulehduksesta, lyhytaikaisesti voidaan käyttää hydrokortisonivoidetta päivittäin.
Pityriasis amiantacea vaatii usein lähetettä ihotautilääkärille keratolyyttihoitoa varten, ennen kuin varsinaista ekseeman hoitoa voidaan aloittaa.
|
