Luomet

 

Maligneilla melanoomilla (MM) ei ole mitään varmaa esiastetta.

Tässä on kuitenkin haluttu tarkastella malignia melanomaa in situ ja lentigo malignaa (LM), joka on lentigo maligna melanooma (LMM) in situ esiasteina. Nämä leesiot kuitenkin koostuvat maligneista soluista. Siksi niistä muodostuu ennemminkin MM:n aikainen vaihe kuin varsinainen esiaste. Koska metastaasien riskiä ei ole, esiaste-ilmaisu on käytössä potilasinformaatiossa, sillä kyseessä on biologinen ilmiö, jolla on merkitystä potilaalle.

 

Lentigo maligna esiintyy litteänä läiskänä iäkkäämpien potilaiden kasvoissa. Kliinisesti on erityisen hankalaa erottaa LM hyvänlaatuisesta lentigo simplexistä.

 

 

 

Lentigo simplex ei ole melanosyyttinen muutos, vaan litteä seborrooinen keratoosi. Dermatoskopia voi olla erityisen hyödyllinen LM:n ja lentigo simplexin erottamiseksi. Viimeksi mainituissa nähdään ainutlaatuista vaaleanruskeaa pigmentaatiota valkein pistein siellä, missä kasvojen ihon hikirauhaset tulevat ulos. LM:n perusväri on hivenen tummempi ruskea, ja sille on tunnusomaista hikirauhasten suuaukkojen pigmentoituminen ja usein nk. romboidistruktuurit. LM:n totaali eksisiobiopsia aiheuttaa usein vaurioita. Monet stanssibiopsiat leesiosta ovat usein riittäviä LMM:n, ts. invasiivisen MM:n, poissulkemiseksi.

Lentigo maligna -melanoomassa (LMM) on tietyllä histologisella paksuudella yhtä suuri metastaasiriski kuin SSMM:llä, vaikka LMM saavuttaakin tietyn histologisen paksuuden hitaammin. Mikäli stanssibiopsiat otetaan dermatoskopiassa, on mahdollista identifioida ne alueet, joita eniten epäillään LMM:ksi.

 

   

 

Atyyppinen luomi on nimitys hivenen suuremmista luomista, joita tietyillä henkilöillä esiintyy vartalossa. Ne ovat useimmiten lievästi soikiomaisia, pituusakseli ihon tukikudosta sisältävien kollageenisyiden suuntaisesti (Langerin linjat). Dermatoskopiassa ne näkyvät vaaleanpunaisina ja läiskämäisinä (pink & patchy). Aiemmin puhuttiin dysplastisesta neevusoireyhtymästä nykyisen atyyppisen neevus -oireyhtymän sijaan. Dysplasia on kuitenkin histologinen diagnoosi, ja sen määrittämiselle on asetettu tiukat ehdot. Vaikkei histologiassa olisikaan dysplasiaa, tiedetään, että ANS-potilailla (atypic naevus syndroma) on korkeampi riski saada maligni melanooma. Näin on eritoten silloin, kun suvussa esiintyy MM:ää tai jos potilaalla itsellään on aiemmin ollut MM.

 

  

 

Australiassa on yritetty suorittaa atyyppisten neevusten profylaktista eksisiota ANS-potilailla. Sillä ei ollut vaikutusta uusiin MM-määriin tai potilaiden selviytymiseen. Se johtuu siitä, että MM:ää esiintyy yhtä yleisesti niillä, joilla on atyyppisiä nevuksia kuin niillä, joilla niitä ei ole. ANS on siis merkki melanosyyttisen solujärjestelmän heikkoudesta tai haavoittuvuudesta.

 

ANS-potilaat eroavat muusta väestöstä muiltakin osin. Normaalisti uusia luomia kehittyy 30-35 -vuotiaaksi saakka. Tämän jälkeen luomet alkavat hävitä, ja väestön iäkkäämmällä osalla luomet ovat hyvin harvinaisia. Tässä ikäryhmässä uusien neevusten tulisi aina herättää MM-epäily. ANS:ssä taas uusia luomia ilmaantuu koko eliniän ajan.

 

ANS-potilaat on tutkittava vuosittain kokovartalovalokuvin uusien luomien tai MM:n identifioimiseksi, ja dermaskooppikuvaus on tehtävä kaikkein huolestuttavimmista luomista. Oireyhtymä on perinnöllinen, ja myös ANS-potilaiden sukulaisia on kehotettava säännöllisesti tutkimuksiin.