Sieni-infektiot:
Kandidoosi
Kandidoosi
Pinnallisiin kandidooseihin kuuluu infektioita iholla, kynsissä, suuontelossa ja genitaalialueella. Hallitseva syy on Candida (C.) albicans, ja alle 10 % aiheutuu muista lajeista, kuten C.kruseista ja C.glabratasta, joilla kummallakin on alentunut herkkyys flukonatsolille.
Candida-lajit ovat hiivasieniä, jotka esiintyvät saprofyyttisesti (blastosporinen muoto) limakalvoilla, mutta voivat muuttua parasiittiseen muotoon (mykelieforminen), kun isännällä on altistavia paikallisia ja systeemisiä tekijöitä, kuten limakalvojen kuivuus, tupakointi, hammasproteesit, kierukka, e-pilleri, diabetes mellitus, aliravitsemus, rauta- ja sinkkipuutos, immuunivaje tai tiettyjä lääkehoitoja, kuten antibiootit.
Kynnen kandidoosi
Hiivan aiheuttama kynsitulehdus on Suomessa harvinainen ja on lähes aina sekundaarinen ja esiintyy sormenkynsissä. Se voi liittyä krooniseen kynsivallintulehdukseen, jolloin kynnen ympärystä on arka, punoittava, turvonnut ja mahdollisesti vetistävä. Altistavia tekijöitä ovat märkä työ ja kostea ympäristö, esim. pitkäaikainen kumikäsineiden käyttö. Kynsilevyn tulehdus on harvinainen terveillä henkilöillä, mutta sitä esiintyy diabetesta, perifeerisiä verenkiertohäiriöitä (Raynaud'n oireyhtymä) tai immuuunivajavuustiloja sairastavilla potilailla. Psoriasiksen, ekseeman, punajäkälän tai vammojen vaurioittamat kynnet ovat myös alttiimpia hiivoille.
Kynnen kandidoosin hoito
|
 |
Hoitostrategia |
- Kynnenvierustulehdusten hoitoperiaatteena on paikallishoito (atsolipitoiset aineet), jossa on tärkeää levittää voidetta niin pitkälle kynsinauhan alle kuin mahdollista. Kaliumpermanganaattikylvetys tai -haude tai penslaus Castellanin liuoksella ovat usein hyödyksi.
- Vaikeammissa tapauksissa hoitoa voidaan täydentää systeemisellä hoidolla (flukonatsoli, itrakonatsoli).
- Kynsilevyn tulehdus hoidetaan tavanomaisesti systeemisin lääkkein, mutta myös paikallishoitoa antimykoottisella kynsilakalla (amorolfiini) voidaan kokeilla yksittäisen kynnen tulehduksissa.
|
 |
Paikallinen hoito |
Vaikuttava aine: Atsolipitoiset voiteet kynnenvierustulehdusten hoitamiseen (klotrimatsoli, ekonatsoli, ketokonatsoli tai mikonatsoli). Annostussuositus: Yleensä 2 x päivässä. Hoidon kesto: Hoito jatkuu oireiden katoamiseen saakka. Tämän jälkeen hoitoa jatketaan muutama päivä tai viikko käytettävän lääkevalmisteen mukaan. Haittavaikutukset: : Kosketusallergian kehittymisen riski.
Vaikuttava aine: Amorolfiini (lakka)
Annostussuositus: 1-2 kertaa viikossa
Hoidon kesto: Yleensä enintään 6 kuukautta (sormi)
Haittavaikutukset: Ei tiedossa.
Turvallisuusohjeet: Ei saa käyttää lapsille.
|
 |
Systeeminen hoito |
Vaikuttava aine: Flukonatsoli
Annostussuositus ja hoidon kesto: 150 mg viikoittain 3–6 kuukauden ajan (sormi)
Yleiset haittavaikutukset: Pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, ripuli, maksan
transaminaasiarvojen kohoaminen, päänsärky, ihottuma. Lisätietoja on myös osoitteessa www.laaketietokeskus.fi.
Turvallisuusohjeet:
- Samanaikainen sisapridihoito on vasta-aihe, samoin terfenadiinihoito, mikäli flukonatsolin annos on vähintään 400 mg/vrk.
- Saadaan käyttää raskauden ja imetyksen aikana vain tietyin edellytyksin.
Yhteisvaikutukset:
- Melko runsaasti yhteisvaikutuksia: ajantasainen tieto on syytä tarkistaa Pharmaca Fennicasta.
- Antikoagulantit: huolellinen seuranta. Tarvittaessa fenprokumonin ja varfariinin annostusta on vähennettävä.
- Sulfonyyliureoiden (tolbutamidi) puoliintumisaika pitenee: hypoglykemiariski.
- Lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien vaikutus lisääntyy. Siklosporiinin ja takrolimuusin pitoisuudet voivat lisääntyä. Teofylliinin toksisuus ja tsidovudiinin haittavaikutukset lisääntyvät.
- Rifampisiini vähentää flukonatsolin konsentraatiota.
Vaikuttava aine: Itrakonatsoli
Annostussuositus: 200 mg kerran päivässä
Hoidon kesto: 3 kk
Yleiset haittavaikutukset: Ruoansulatuskanavan häiriöt, vaikutukset maksaan, päänsärky, huimaus, ihoreaktiot. Lisätietoja on myös osoitteessa www.laaketietokeskus.fi.
Turvallisuusohjeet:
- Ei saa käyttää raskauden ja imetyksen aikana.
- Tunnettu maksasairaus tai sydämen vajaatoiminta on vasta-aihe.
- Vasta-aiheet: samanaikainen hoito CYP3A4-entsyymin kautta metaboloituvilla lääkkeillä: QT-ajan pidentyminen (mm. astemitsoli, sisapridi, terfenadiini), rabdomyolyysin riski (HMG-CoA-reduktaasinsalpaajat atorvastatiini, lovastatiini, simvastatiini). Samanaikainen triatsolaamin, peroraalisen midatsolaamin, nisoldipiinin tai torajyväalkaloidien käyttö.
Yhteisvaikutukset
- Runsaasti yhteisvaikutuksia: ajantasainen tieto on syytä tarkistaa Pharmaca Fennicasta.
- CYP3A4 induktorit heikentävät itrakonatsolin tehoa: rifampisiini, rifabutiini, fenytoiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali, isoniatsidi.
- CYP3A4-estäjät voivat lisätä itrakonatsolin hyötyosuutta: klaritromysiini, erytromysiini, ritonaviiri, indinaviiri.
- Mahan happoisuutta vähentävä lääkkeet heikentävät itrakonatsolin imeytymistä.
- Itrakonatsol lisää atorvastatiinin, lovastatiinin ja simvastatiinin konsentraatiota plasmassa merkittävästi, jolloin on olemassa rabdomyolyysin vaara.
- Itrakonatsoli voi lisätä digoksiinin konsentraatiota.
- Oraalisten antikoagulanttien, kalsiuminestäjien, siklosporiinin, takrolimuusin ja sirolimuusin vaikutus saattaa lisääntyä.
- Itrakonatsoli estää buspironin, siklosporiinin, midatsolamin ja triatsolamin hajoamista.
|
|
|

|