Luomet ja maligni melanooma (MM): Hoito
Dermatoskopia
Dermatoskopia tehdään dermatoskoopilla tai epiluminenssimikroskoopilla. Dermoskopiassa ihon pinnalle levitetään tippa immersioliuosta tai lääkespriitä ja dermoskooppi painetaan ihon pintaa vasten, jolloin saadaan aikaiseksi paikallinen verityhjiö. Näin varmistetaan, että pigmentoituneiden muutosten ja ihon taustavärin välinen kontrasti voimistuu.
 |
Lue lisää
|
|
Yksinkertaisissa dermatoskoopeissa käytetään tasopolarisoitua valoa kontaktinesteen (öljyn tai lääkespriin) sijasta. Nämä antavat kirjoittajan mielestä huonomman kuvan. On olemassa laitteita, joilla luomia ja melanoomia voidaan valokuvata digitaalisesti yksinkertaisella tavalla. Dermatoskopialöydösten tulkinta on melko monimutkaista, ja on tarpeen tuntea ainakin yksi tai useampi alan oppikirja ja käsikirja. Monista tutkimuksista tiedetään, että harjaantumaton jättää huomaamatta useampia melanoomia kuin kliinisessä tutkimuksessa yksistään, kun taas harjaantunut kykenee selvästi paremmin erottamaan hyvän- ja pahanlaatuiset muutokset toisistaan.
|
ABCD-sääntö
Dermatoskopian systematisoinniksi ehdotetaan useita eri algoritmeja. Yksi parhaista menetelmistä aloittelijoille on Stolzin ehdottama dermatoskooppinen ABCD-sääntö (d-ABCD). Siinä käytetään kahta vaihetta:
- Ensiksi kysytään, onko kyseessä pigmenttiverkko tai tyypillinen globulaarinen kuvio. Jos näin on, siirrytään kohtaan 2 tai jatketaan kysymällä, onko muutos tasaisen harmaansininen, kuten blue naevuksessa. Jos näin ei ole, varmistetaan, nähdäänkö pseudofollikkeliavaumia ja pseudosarveiskystia, minkä jälkeen leesio voidaan luokitella seborrooiseksi keratoosiksi. Jos näitäkään ei löydy, kysytään, näkyykö puna-mustia lakuuneja, kuten trombosoituneissa angioomissa ja angiokeratoomissa. Jos näitäkään ei löydy, etsitään telangektaattisia suonia, munanmuotoisia pesäkkeitä tai hail-shots sekä mahdollisesti ulseraatioita, kuten tyvisolukarsinoomissa. Mikäli mitään edellä mainituista ei löydy, leesiota tarkastellaan potentiaalisena MM:nä ja siirrytään vaiheeseen 2.
- d-ABCD. Ensin tutkitaan leesion symmetria/asymmetria. Mikäli leesio on symmetrinen kahden toisiinsa kohtisuoraan akseliin nähden, se on symmetrinen ja sille annetaan pisteeksi 0. Jos se on toiselta akselilta asymmetrinen, annetaan pisteiksi 1,3. Jos se on molemmilta akseleilta asymmetrinen, annetaan pisteiksi 2,6.
Seuraavaksi arvioidaan reuna (border). Tässä nähdään, levittyykö pigmenttiverkko pehmeästi ympäröivään ihoon vai onko se terävä- ja rosoreunainen. Leesion reuna jaetaan kahdeksaan yhtä suureen osaan, ja jokainen osista saa 0,1 pistettä, jos verkko loppuu rosoisesti.
Seuraava kohta ovat värit (color). Jokaista väriä kohti, jota esiintyy kymmenen prosenttia tai enemmän, annetaan pisteiksi 0,5. Mahdollisia värejä ovat musta, tummanruskea, vaaleanruskea, valkoinen, punainen ja sininen.
D tarkoittaa dermatoskooppista differentiaalidiagnoosia. Jokainen muutos kerrotaan 0,5:llä kokonaispisteytyksessä. Rakenteet ovat verkko, homogeeninen alue, streaming eli paksut tummat haarakkeet leesion reunalla, mustat pisteet, jotka ovat halkaisijaltaan usein alle 0,1 mm, ja lisäksi globulukset, jotka ovat tavallisesti ruskeita ympyrämäisiä ja halkaisijaltaan yli 0,1 mm:n muutoksia.
Luvut lasketaan yhteen ja tulosta kutsutaan dermatoskooppiseksi kokonaistulokseksi (total dermatoscopic score), lyhenne TDS. Mikäli tämä luku on yli 4,75, puhutaan mahdollisesta MM:stä, ja jos se on yli 5,45, puhutaan todennäköisestä MM:stä.
|
|
|
|
|
Uutistiedote
