Tietoa hoidoista ja lääkityksestä
Lopullinen hoito perustuu histologiseen diagnoosiin, Breslow'n luokkaan ja Clarkin luokitukseen.
|
Breslow'n luokka
|
Tervekudosmarginaali
|
SN
|
|
Lentigo maligna (melanoma in situ)
|
5-10 mm
|
-
|
|
< 1 mm ilman ulseraatiota
|
10 mm faskiaan asti
|
-
|
|
<1 mm ulseraatiolla tai 1 -2 mm
|
10-20 mm faskiaan asti (20 mm jos anatomisesti mahdollista)
|
+
|
|
>2 mm
|
20-30 mm
|
+
|
Vartijaimusolmuketutkimus on diagnostinen toimenpide, joka perustuu olettamukselle, että MM:n leviäminen tapahtuu sekventiaalisesti ensin paikallisiin melanoomaa ympäröiviin imusolmukkeisiin ja sen jälkeen seuraaviin imusolmukkeisiin, kunnes melanoomasolut lopulta yltävät verenkiertoon, josta ne pystyvät leviämään metastaaseina kauemmaksi.
 |
Lue lisää
|
Vartijasolmukkeen tila on tärkeä ennustetekijä keskisyvissä (1 – 4 mm) ja paksuissa (yli 4 mm) ihomelanoomissa. Vartijasolmukkeen tila jakaa potilaat kahteen ennusteryhmään: Jos vartijasolmukkeesta ei löydy melanoomasoluja histologisessa tutkimuksessa, viisivuotisennuste on 90 – 95 %, mutta jos vartijasolmukkeessa on etäpesäke, viisivuotisennuste on noin 60 %. Imusolmukemetastaasin poistaminen vartijasolmuketutkimuksen yhteydessä taudin varhaisvaiheessa saattaa parantaa ennustetta. Sillä on merkitystä myös seurannan kannalta: Suuren uusiutumariskin potilaita seurataan tiiviimmin, ja toisaalta tieto hyvästä ennusteesta parantaa potilaan elämänlaatua.
|
Clarkin luokitus
Clarkin luokitus ilmaisee, kuinka syvälle ihon kerroksiin melanooma on kasvanut.
|
Taso 1
|
In situ -melanooma eli invasiivisen melanooman esiaste, joka sijaitsee epidermiksen sisällä. |
|
Taso 2
|
Melanooma on kasvanut syvyyssuunnassa verinahan yläosaan eli papillaariseen dermikseen.
|
|
Taso 3
|
Melanooma on täyttää papillaarisen dermiksen stratum retikularen rajalle. |
|
Taso 4
|
Melanooma on kasvanut koko verinahan läpi strarum reticulareen.
|
|
Taso 5
|
Melanooma on kasvanut ihonalaiseen rasvakudokseen.
|
|
Erityisten pigmentoituneiden luomien (NP) hoitaminen
|
Eksisiobiopsia
Jos kliinisen tutkimuksen ja dermatoskopian jälkeen näyttää todennäköiseltä, että kyse on hyvänlaatuisesta, mutta leikattavasta NP:stä, neevus poistetaan muutaman millimetrin marginaalilla neevuksen reunaan ja subkutiksen keskiosaan. Se voidaan tehdä biopsiastansseilla.
|
Lue lisää
|
| Ompeleet kiinnitetään mahdollisimman tiiviisti haavan molemmilta puolilta, sillä re-eksisio lasketaan ompeleesta eikä haavan puoliskoista. Tämä aihe on ristiriitainen, ja jotkut haluaisivat hoitaa kaikki luomet malignin melanooman tavoin. Tästä on usein haittaa, ja jos on kyse näkyvillä paikoilla olevista luomista, potilas on ensi sijassa lähetettävä dermatologille. |
Tangentiaalisen, ts. ihon pinnan suuntaisen poiston voi tehdä vain dermatologi tai lääkäri, joka on harjaantunut tunnistamaan iholuomia.
Syy tähän on se, että jos lääkäri on vastoin odotuksia poistanut MM:n tangentiaalisesti, hän on samalla tehnyt patologille mahdottomaksi tai vaikeaksi mitata Breslowin mittaa ja Clarkin tasoa. Tämä tarkoittaa, että potilasta on tämän jälkeen hoidettava pahimpana mahdollisena tapauksena. Potilaalle tämä tarkoittaa selvästi suurempaa kirurgiaa, johon liittyy usein ihonsiirtotarve ja vartijaimusolmukkeiden biopsia.
Insisiobiopsia
Suuremmissa luomissa tai ongelmallisessa paikassa olevissa luomissa suositellaan matalaa stanssibiopsiaa. Uudempien tietojen mukaan prognoosi voi huonontua, joten plastikkirurgien tai dermatologien on tehtävä nämä diagnostiikkatoimet.
Insisiobiopsiaa tulisi seurata kompetentti dermoskopia.
Insisiobiopsian ongelmana on riski sille, että harjaantumaton lääkäri ottaa biopsian ihomuutoksen benignista neevuskomponentista ja näin menettää mahdollisuuden oikeaan diagnoosiin. Insisiobiopsiaa tulisi seurata kompetentti dermatoskopia. Eksisiobiopsia on aina suositeltava, mikäli vain mahdollista.
Histologinen tutkimus
Kaikki biopsiat ON LÄHETETTÄVÄ histologiseen tutkimukseen. Vaikka itse olisi sataprosenttisen varma (mitä ei koskaan saisi olla), on oikeudellisesti paremmassa asemassa, jos potilaalla myöhemmin todetaan melanoomametastaasi eikä primaarituumoria löydetä.
|
Malignin melanooman hoitaminen
|
Jos kliinisen tutkimuksen ja dermatoskopian jälkeen on todennäköistä, että on kyse MM:stä, muutos poistetaan 5 mm:n marginaalilla tuumoriin ja subkutiksen keskiosaan. Leikkauskertomuksen on oltava tarkka seuraava plastiikkakirurginen hoito huomioiden.
|
Lue lisää
|
| Usein valitaan veneen muotoinen eksisio, mutta sirkulaarinen voi säästää kudosta. Poisto tehdään aina kohtisuoraan ihoon, jotta korjaavassa kirurgiassa ei tuhota patologien mahdollisuutta määrittää Breslowin paksuutta ja Clarkin luokitusta. |
Adjuvantin kemoterapiahoidon tai immuuniterapian ei tähän asti tehdyissä tutkimuksissa ole osoitettu lisäävän kokonaiseloonjäämistä, mutta sillä on kuitenkin ollut tietty vaikutus residiivittömään ajanjaksoon. Melanooman lääkehoito voidaan jakaa liitännäishoitoon (adjuvanttihoitoon), jolla pyritään vähentämään suuren riskin melanooman uusiutumista, ja levinneen taudin palliatiiviseen lääkehoitoon. Adjuvantin kemoterapiahoidon tai immuuniterapian ei tähän asti tehdyissä tutkimuksissa ole osoitettu lisäävän kokonaiseloonjäämistä, mutta sillä on kuitenkin ollut tietty vaikutus residiivittömään ajanjaksoon. Liitännäishoitona on käytetty alfainterferonia (IFN-alfa), interleukiini 2:ta (IL-2) ja melanoomarokotteita. Solunsalpaajista ei ole osoitettu olevan hyötyä liitännäishoidoissa. Vakiintunutta hoitokäytäntöä ei ole vaan hoito suunnitellaan potilaskohtaisesti. Monet potilaat osallistuvat hoitotutkimuksiin.
Lapsia hoidetaan samalla tavalla kuin aikuisia. Lapset selviytyvät malignista melanoomasta tilastollisesti aikuisia useammin.
Uutistiedote
