Sieni-infektiot:
Dermatofytoosi
Dermatofytoosi
Keratinofiilisten rihmasienten aiheuttama ihon, hiusten ja kynsien infektio.
Dermatofyyttejä on kolmea (3) eri sukua, ja noin 30 patogeneettistä lajia.
- Trichophyton (T.),
- Microsporum (M.)
- Epidermophyton (E.)
Tartunta leviää ihmisestä toiseen (antropofiili) tai eläimestä ihmiseen (zoofiili).
Yleisimmin esiintyvät:
Antropofiilit: T. rubrum, E. floccosum, M. audouinii, T. tonsurans, T. violaceum ja
Zoofiilit: M. canis, T. mentagrophytes, T. verrucosum.
Erottaminen on tärkeää hoitostrategian ja tarttumisriskin suhteen, sillä antropofiiliset lajit voivat aiheuttaa tinea capitis ja tinea corporis -pienepidemioita esim. kouluissa ja laitoksissa. Zoofiilien tapauksessa saatetaan joutua hoitamaan sekä eläimiä että ihmisiä.
Mikroskopia
Hiuksesta, kynnestä tai ihosta otettu näyte asetetaan objektiivilasille. Sen päälle pudotetaan muutama KOH-pisara (20 - 30 %). Näytteen annetaan hydrolysoitua noin 20 minuuttia ennen sen tarkastelemista mikroskoopin avulla. Jos näytettä kuumennetaan, voidaan sitä tarkastella jo muutaman minuutin kuluttua. Muista, että jos potilas on käyttänyt paikallishoitovalmistetta 14 vrk sisällä tai sisäistä lääkitystä 1 kk sisällä (kynsisienen kohdalla 6 kk sisällä), viljelytulos ei ole luotettava.
Woodin valo
Microsporum-lajien diagnostiikkaan käytetään Woodin valoa eli UV-lamppua, josta on suodatettu pois yli 365 nm:n aallonpituudet. Malassezia furfur (Pitysporum ovale) fluoresoituu keltaiseksi.
Tinea pedis
Tinea pedis esiintyy useimmiten laitimmaisissa varvasväleissä. Siihen kuuluu punoitusta, hilseilyä, maseraatiota, fissuuroita ja kutinaa, mutta se voi esiintyä myös kroonisina, plantaarisina eksematoottisina muutoksina (mokkasiinijalka) ja tulehduksellisena, vesikuloivana muotona. Tinea pedis voi aiheuttaa id-reaktion (tulehduksellisen reaktiivisen lehahduksen muualla kehossa), useimmiten vesikobulloosin käsiekseeman.
Erotusdiagnoosit
Olennaisia differentiaalidiagnooseja ovat ekseema, psoriaasi, bakteeri- ja virustulehdukset, pustulosis palmoplantaris ja palmoplantaarinen keratoderma.
Tinea pediksen hoito
- Varvasvälisilsa on yleensä komplisoimaton, ja sitä hoidetaan paikallisin ainein, joista terbinafiini on tehokkain (fungisidi).
- Systeeminen hoito (2-4 viikkoa) on indisoitu tulehduksellisessa tinea pediksessä, jossa on id-reaktioa, sekä kroonisessa palmaarisessa ja plantaarissa dermatofytoosissa (terbinafiini, itrakonatsoli, flukonatsoli).
- Jos hoito ei tehoa tai positiivista sieninäytettä ei saada kliinisistä epäilyistä huolimatta, potilas lähetetään erikoislääkärin vastaanotolle.
- Hoidon tavoitteena on kliininen remissio.
Vaikuttava aine: Terbinafiini
Annostussuositus: Levitetään ohuena kerroksena päivittäin.
Hoidon kesto: Tavallisesti 2 viikkoa, joskus ad 4 viikkoa.
Haittavaikutukset: Harvinaisia, kosketusdermatiitti
Vaikuttava aine: Atsolit
Annostussuositus: Levitetään ohuena kerroksena 1-2 kertaa päivittäin.
Hoidon kesto: Tavallisesti 2-4 viikkoa
Haittavaikutukset: Harvinaisia, kosketusdermatiitti
Vaikuttava aine:Terbinafiini
Annostussuositus:
< 20 kg: 62,5 mg/päivä
20-40 kg: 125 mg/päivä
> 40 kg: 250 mg/päivä
Yleiset haittavaikutukset: Ruokahalun heikkeneminen, oksentelu, vatsakivut, ripuli, urtikaria, ihottuma, päänsärky. Lisätietoja on myös osoitteessa www.laaketietokeskus.fi.
Turvallisuusohjeet:
- Lupus erythematosus (paikallinen tai systeeminen) saattaa olla terbinafiinin käytön vasta-aihe.
- Ei saa käyttää raskaana oleville.
- Hoito on lopetettava, jos esiintyy merkkejä maksan vajaatoiminnasta.
Yhteisvaikutukset:
- Terbinafiini metaboloituu useita reittejä, joten lääkeinteraktiot ovat yleensä vähäisiä.
- Terbinafiini toimii CYP2D6-estäjänä, joten se kasvattaa kolmivaiheisten depressiolääkkeiden ja todennäköisesti muiden tämän entsyymin hajottamien lääkkeiden (beetasalpaajat, ryhmän 1C rytmihäiriölääkkeet, SSRI-lääkkeet, B-tyypin MAO-estäjät) konsentraatiota plasmassa.
- Rifampisiini (CYP-järjestelmän induktori) voi tehostaa terbinafiinin hajoamista ja alentaa sen pitoisuutta.
- Terbinafiini saattaa suurentaa siklosporiinin puhdistumaa.
Vaikuttava aine: Flukonatsoli
Annostussuositus: 150 mg viikoittain tai 50 mg/vrk.
Hoidon kesto: 2-6 viikkoa
Yleiset haittavaikutukset: Pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, ripuli, maksan
transaminaasiarvojen kohoaminen, päänsärky, ihottuma. Lisätietoja on myös osoitteessa www.laaketietokeskus.fi.
Turvallisuusohjeet:
- Samanaikainen sisapridihoito on vasta-aihe, samoin terfenadiinihoito, mikäli flukonatsolin annos on vähintään 400 mg/vrk.
- Saadaan käyttää raskauden ja imetyksen aikana vain tietyin edellytyksin.
Yhteisvaikutukset:
- Melko runsaasti yhteisvaikutuksia: ajantasainen tieto on syytä tarkistaa Pharmaca Fennicasta.
- Antikoagulantit: huolellinen seuranta. Tarvittaessa fenprokumonin ja varfariinin annostusta on vähennettävä.
- Sulfonyyliureoiden (tolbutamidi) puoliintumisaika pitenee: hypoglykemiariski.
- Lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien vaikutus lisääntyy. Siklosporiinin ja takrolimuusin pitoisuudet voivat lisääntyä. Teofylliinin toksisuus ja tsidovudiinin haittavaikutukset lisääntyvät.
- Rifampisiini vähentää flukonatsolin konsentraatiota.
Vaikuttava aine: Itrakonatsoli
Annostussuositus: 200 mg x1
Hoidon kesto: 2-4 viikkoa
Yleiset haittavaikutukset: Ruoansulatuskanavan häiriöt, vaikutukset maksaan, päänsärky, huimaus, ihoreaktiot. Lisätietoja on myös osoitteessa www.laaketietokeskus.fi.
Turvallisuusohjeet:
- Ei saa käyttää raskauden ja imetyksen aikana.
- Tunnettu maksasairaus tai sydämen vajaatoiminta on vasta-aihe.
- Vasta-aiheet: samanaikainen hoito CYP3A4-entsyymin kautta metaboloituvilla lääkkeillä: QT-ajan pidentyminen (mm. astemitsoli, sisapridi, terfenadiini), rabdomyolyysin riski (HMG-CoA-reduktaasinsalpaajat atorvastatiini, lovastatiini, simvastatiini). Samanaikainen triatsolaamin, peroraalisen midatsolaamin, nisoldipiinin tai torajyväalkaloidien käyttö.
Yhteisvaikutukset
- Runsaasti yhteisvaikutuksia: ajantasainen tieto on syytä tarkistaa Pharmaca Fennicasta.
- CYP3A4 induktorit heikentävät itrakonatsolin tehoa: rifampisiini, rifabutiini, fenytoiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali, isoniatsidi.
- CYP3A4-estäjät voivat lisätä itrakonatsolin hyötyosuutta: klaritromysiini, erytromysiini, ritonaviiri, indinaviiri.
- Mahan happoisuutta vähentävä lääkkeet heikentävät itrakonatsolin imeytymistä.
- Itrakonatsol lisää atorvastatiinin, lovastatiinin ja simvastatiinin konsentraatiota plamassa merkittävästi, jolloin on olemassa rabdomyolyysin vaara.
- Itrakonatsoli voi lisätä digoksiinin konsentraatiota.
- Oraalisten antikoagulanttien, kalsiuminestäjien, siklosporiinin, takrolimuusin ja sirolimuusin vaikutus saattaa lisääntyä.
- Itrakonatsoli estää buspironin, siklosporiinin, midatsolamin ja triatsolamin hajoamista.
Hoito keskeytetään, jos on syytä epäillä systeemisiä haittavaikutuksia.
|
