Uutistiedote
PotilasLääkäri
DIAGNOOSIT
Akne
Atooppinen ekseema
Hiuspohjan sairaudet
Ihotuumorit
Iholymfoomat
Käsiekseema
Luomet ja maligni melanooma (MM)
Lääkkeiden aiheuttamat ihoreaktiot
Psoriaasi
Sieni-infektiot
KLINIKKA
Akuutti dermatologia
Hudatlas (på svenska)
Johdanto morfologiaan
Paikallissteroidien oikea käyttö
Pruritus
MUU
Uutiset
Teemat
Cases
Esittelyvideo
Linkkejä
Tietoa dermaklinikka.fi -sivustosta

Johdanto morfologiaan:

Kliiniset tutkimukset

Dermatologisen potilaan tutkiminen
Muista lääketieteen erikoisaloista poiketen objektiivinen tutkimus voidaan suorittaa ennen anamneesitietojen keräämistä. Ihoaffektioiden kliininen tunnistus kokonaan riisuuntuneelta potilaalta auttaa jälkikäteen tarkemman anamneesin saamisessa. Kaikki relevantit ihoalueet on tutkittava, myös genitaalit, limakalvot, hiukset ja kynnet, ennen alueellisten imusolmukkeiden palpaatiota.
 
Ihoaffektioista kuvataan yksittäiset muutokset (effloresenssit) muodoltaan, väriltään, konsistenssiltaan, rajautuneisuudeltaan, levinneisyydeltään ja kuvioltaan. Yksinkertaisista teknisistä apuvälineistä kerrotaan myöhemmin.
 
Värit
Kaikkia värisävyjä voi esiintyä etiologiasta ja erityisesti bakteerikontaminaatiosta riippuen.
Poikiloderma: Atrofian, hyper- ja hypopigmentaation ja telangiektaasin yhdistelmä.
Telangiektaasi: Dilatoituneita pinnallisia stratum papillare dermikseen paikallistuneita verisuonia.
 
 
Rajat
  • Tarkat, epätarkat ja epäsäännölliset ilman pseudopodeja (valejalkoja) tai niiden kanssa
Muoto
  • Pyöreä, ovaali, ellipsoidi, polygonaalinen, polysyklinen, diskoidi (kiekkomainen), pisaramainen
  • Annulaarinen (rengasmainen), arkuaatti (kaarimainen) iris (kohdeleesiot)
  • Serpiginoosi (käärmemäinen) gyraatti (pyörremäinen), umbilisoitu
 
Konsistenssi
  • Pehmeä, kiinteä, kova, fluktuoiva, liikkuva
 
Induraatio
  • Arkuus, kipu ja lämpötila eriasteisina
 
Ryhmittyminen
  • Yksittäinen, multippeli
  • Ryhmittäinen (herpetiforminen, zosteriforminen, kaarimainen, annulaarinen, retikulaarinen, lineaarinen, serpiginoosi)
  • Konfluoiva (yhteensulautuva)
  • Disseminoitunut (levinneitä diskreettejä diffuusisti jakautuneita muutoksia)
 
Levittyminen
  • Paikallistunut, alueellinen, akraalinen (kädet ja jalat), yleistynyt, universaali (myös hiuspohjassa)
 
Kuvio
  • Monomorfinen (yhtäläinen), polymorfinen (monialainen), symmetrinen, asymmetrinen, valolle alttiit alueet, intertriginoosit alueet, follikulaarinen, strukturoimaton
 
Valolle alttiit alueet
Pää/kaula, muttei silmäluomet, rypyt ja muut varjoisat alueet. Usein V:n muotoisella alueella kaulaan asti. Kämmenselkä, ei sormenvälit. Proksimaaliset falangit. Käsivarsien ja säärten ojentajapuolet. Jalan kaari, muttei etuvarpaan seutu. Harvoin vartalolla.
 
 
 
Teknisiä apuvälineitä
 
Hyvä valaistus - mielellään päivänvalo - on välttämätön riittävästi riisuuntuneen potilaan optimaaliseen kliiniseen tutkimukseen.
 
Käsiluupilla ja siinä olevalla valolla tutkitaan leesiot.
Leesioiden sivuvalaistus voi paljastaa yksittäisten muutosten kohoumat.
Hajavaloa käytetään hypo- tai depigmentoituneiden leesioiden tutkimiseksi, jolloin ne erottuvat normaalin värisestä tummasta ihosta.
 
Woodin valo (pitkäaaltoinen UVA-valo 360 nm) on hyvä väline fluoresoivan pigmentin ja melaniinivärierojen visualisointiin.
Woodin valoa käytetään erityisesti tinea capitiksen fluoresenssiin (vihreä fluoresenssi) ja erytrasmaan (korallinpunainen) sekä virtsan fluoresenssiin porfyriassa.
 
Diaskopia. Lasilastalla painelu suonten tuhoutumisen ja punaisten verisolujen (pysyvä värisävy) ekstravasaatiosta johtuvan purppuran erottamiseksi suonten laajenemisesta (kalpeneminen painettaessa).
 
Dermatoskopia. Kädessä pidettävällä LCD-valolla varustetulla luupilla (dermatoskooppi) suurennus on 10-30 -kertainen ja tarjoaa ihon syvempien kerrosten noninvasiivisen tutkimusmenetelmän dermiksen ja epidermiksen väliseen siirtymäkohtaan. Erityisen käyttökelpoinen pigmentoituneiden leesioiden diagnostiikkaan. Voidaan käyttää myös PC-pohjaisissa analyysiohjelmissa.
 
 
Kliiniset tutkimukset
  • Darierin merkki: Mastosytoomien manuaalinen tai instrumentaalinen hierominen saa aikaan fokaalisen urtikarisen reaktion.
  • Auspitzin merkki: Hilseilevän psoriaasielementin raavinta tai kauhominen paljastaa pistemäisen verenvuodon.
  • Nikolskyn merkki: Epidermiksen lateraalinen paine saa aikaan eroosiota tiloissa, joissa esiintyy akantolyysiä (epidermiksen ja dermiksen halkeamassa), joka on tyypillinen pemfiguksessa, SSSS:ssä (staphylococcus scalded skin syndrome) ja toksisessa epidermaalissa nekrolyysissä (TEN).
 
Kliiniset testit:
  • Epikutaanitesti: Lappukokeet (esim. TRUE-testi), jota käsitellään tarkemmin ekseemoissa, tyypin 4 reaktion toteamiseksi allergisessa kosketusdermatiitissa.
  • Fotolapputestit: Epikutaanitestin variantti, johon on yhdistetty UV-valo valon aiheuttamien allergisten kosketusekseemojen toteamiseksi.
  • Prick-testi: Tyypin 1 reaktioiden tutkiminen inhalaatio- ja ruoka-aineallergioita kohtaan.
 
Mikroskopia ja viljely
  • Gram-värjäys ja viljely sellulaarisesta debridistä ja eksudaateista bakteerien ja sienten (candica) toteamiseksi.
  • KOH 30 % värjäys dermatofytoosien toteamiseksi.
  • Tzanck smear. Herpes-suspektien leesioiden pohjan raaputus monitumaisten jättisolujen toteamiseksi.
  • PCR-analyysi virus- tai sienietiologian vahvistamiseksi.
  • Scabieksen diagnostiikka punkin poiston jälkeen valomikroskopiassa.
 
 
Stanssibiopsia
  • 3-4 mm:n stanssibiopsia leesiosta paikallispuudutuksessa histologista tutkimusta varten, jossa on mahdollisuus jääleikemikroskopiaan, yleiseen histologiaan, immunohistokemiaan ja immuunifluoresenssiin.
  • Kirurginen 'veitsibiopsia' suurempien ja syvempien kerrosten histologiseen tutkimukseen.