Johdanto morfologiaan: Kliiniset tutkimuksetDermatologisen potilaan tutkiminen
Muista lääketieteen erikoisaloista poiketen objektiivinen tutkimus
voidaan suorittaa ennen anamneesitietojen keräämistä. Ihoaffektioiden
kliininen tunnistus kokonaan riisuuntuneelta potilaalta auttaa
jälkikäteen tarkemman anamneesin saamisessa. Kaikki relevantit
ihoalueet on tutkittava, myös genitaalit, limakalvot, hiukset ja
kynnet, ennen alueellisten imusolmukkeiden palpaatiota.
Ihoaffektioista kuvataan yksittäiset muutokset (effloresenssit)
muodoltaan, väriltään, konsistenssiltaan, rajautuneisuudeltaan,
levinneisyydeltään ja kuvioltaan. Yksinkertaisista teknisistä
apuvälineistä kerrotaan myöhemmin.
Värit
Kaikkia värisävyjä voi esiintyä etiologiasta ja erityisesti bakteerikontaminaatiosta riippuen.
Poikiloderma: Atrofian, hyper- ja hypopigmentaation ja telangiektaasin yhdistelmä.
Telangiektaasi: Dilatoituneita pinnallisia stratum papillare dermikseen paikallistuneita verisuonia.
Rajat
- Tarkat, epätarkat ja epäsäännölliset ilman pseudopodeja (valejalkoja) tai niiden kanssa
Muoto
- Pyöreä, ovaali, ellipsoidi, polygonaalinen, polysyklinen, diskoidi (kiekkomainen), pisaramainen
- Annulaarinen (rengasmainen), arkuaatti (kaarimainen) iris (kohdeleesiot)
- Serpiginoosi (käärmemäinen) gyraatti (pyörremäinen), umbilisoitu
Konsistenssi
- Pehmeä, kiinteä, kova, fluktuoiva, liikkuva
Induraatio
- Arkuus, kipu ja lämpötila eriasteisina
Ryhmittyminen
- Yksittäinen, multippeli
- Ryhmittäinen (herpetiforminen, zosteriforminen, kaarimainen, annulaarinen, retikulaarinen, lineaarinen, serpiginoosi)
- Konfluoiva (yhteensulautuva)
- Disseminoitunut (levinneitä diskreettejä diffuusisti jakautuneita muutoksia)
Levittyminen
- Paikallistunut, alueellinen, akraalinen (kädet ja jalat), yleistynyt, universaali (myös hiuspohjassa)
Kuvio
- Monomorfinen (yhtäläinen), polymorfinen (monialainen), symmetrinen,
asymmetrinen, valolle alttiit alueet, intertriginoosit alueet,
follikulaarinen, strukturoimaton
Valolle alttiit alueet
Pää/kaula, muttei silmäluomet, rypyt ja muut varjoisat alueet.
Usein V:n muotoisella alueella kaulaan asti. Kämmenselkä, ei
sormenvälit. Proksimaaliset falangit. Käsivarsien ja säärten
ojentajapuolet. Jalan kaari, muttei etuvarpaan seutu. Harvoin
vartalolla.
Teknisiä apuvälineitä
Hyvä valaistus - mielellään päivänvalo - on välttämätön riittävästi riisuuntuneen potilaan optimaaliseen kliiniseen tutkimukseen.
Käsiluupilla ja siinä olevalla valolla tutkitaan leesiot.
Leesioiden sivuvalaistus voi paljastaa yksittäisten muutosten kohoumat.
Hajavaloa käytetään hypo- tai depigmentoituneiden leesioiden
tutkimiseksi, jolloin ne erottuvat normaalin värisestä tummasta ihosta.
Woodin valo (pitkäaaltoinen UVA-valo 360 nm) on hyvä väline fluoresoivan pigmentin ja melaniinivärierojen visualisointiin.
Woodin valoa käytetään erityisesti tinea capitiksen fluoresenssiin
(vihreä fluoresenssi) ja erytrasmaan (korallinpunainen) sekä virtsan
fluoresenssiin porfyriassa.
Diaskopia. Lasilastalla painelu suonten tuhoutumisen ja
punaisten verisolujen (pysyvä värisävy) ekstravasaatiosta johtuvan
purppuran erottamiseksi suonten laajenemisesta (kalpeneminen
painettaessa).
Dermatoskopia. Kädessä pidettävällä LCD-valolla
varustetulla luupilla (dermatoskooppi) suurennus on 10-30 -kertainen ja
tarjoaa ihon syvempien kerrosten noninvasiivisen tutkimusmenetelmän
dermiksen ja epidermiksen väliseen siirtymäkohtaan. Erityisen
käyttökelpoinen pigmentoituneiden leesioiden diagnostiikkaan. Voidaan
käyttää myös PC-pohjaisissa analyysiohjelmissa.
Kliiniset tutkimukset
- Darierin merkki: Mastosytoomien manuaalinen tai instrumentaalinen hierominen saa aikaan fokaalisen urtikarisen reaktion.
- Auspitzin merkki: Hilseilevän psoriaasielementin raavinta tai kauhominen paljastaa pistemäisen verenvuodon.
- Nikolskyn merkki: Epidermiksen lateraalinen paine saa aikaan
eroosiota tiloissa, joissa esiintyy akantolyysiä (epidermiksen ja
dermiksen halkeamassa), joka on tyypillinen pemfiguksessa, SSSS:ssä
(staphylococcus scalded skin syndrome) ja toksisessa epidermaalissa
nekrolyysissä (TEN).
Kliiniset testit:
- Epikutaanitesti: Lappukokeet (esim. TRUE-testi), jota käsitellään
tarkemmin ekseemoissa, tyypin 4 reaktion toteamiseksi allergisessa
kosketusdermatiitissa.
- Fotolapputestit: Epikutaanitestin variantti, johon on yhdistetty
UV-valo valon aiheuttamien allergisten kosketusekseemojen toteamiseksi.
- Prick-testi: Tyypin 1 reaktioiden tutkiminen inhalaatio- ja ruoka-aineallergioita kohtaan.
Mikroskopia ja viljely
- Gram-värjäys ja viljely sellulaarisesta debridistä ja eksudaateista bakteerien ja sienten (candica) toteamiseksi.
- KOH 30 % värjäys dermatofytoosien toteamiseksi.
- Tzanck smear. Herpes-suspektien leesioiden pohjan raaputus monitumaisten jättisolujen toteamiseksi.
- PCR-analyysi virus- tai sienietiologian vahvistamiseksi.
- Scabieksen diagnostiikka punkin poiston jälkeen valomikroskopiassa.
Stanssibiopsia
- 3-4 mm:n stanssibiopsia leesiosta paikallispuudutuksessa
histologista tutkimusta varten, jossa on mahdollisuus
jääleikemikroskopiaan, yleiseen histologiaan, immunohistokemiaan ja
immuunifluoresenssiin.
- Kirurginen 'veitsibiopsia' suurempien ja syvempien kerrosten histologiseen tutkimukseen.
|