Malassezia furfuriin liittyvät ihosairaudet

M. furfur (aiemmalta nimeltään Pityriasis ovale) on dimorfinen, lipofiilinen hiivasieni, jota elää luonnostaan iholla saprofyyttinä (blastospori), erityisesti seborrooisilla alueilla.

Liittyy neljään ihotautiin:

  1. Pityriasis versicolor (savipuoli)
  2. Malassezia (Pityrosporum) -follikuliitti
  3. Seborrooinen ekseema
  4. Head-and-neck -dermatiitti

Savipuolen syy on hiivasienen mykelioiva muoto. Malassezia-follikuliitissa on kyse talirauhasten tukkeutumisesta ja blastosporien määrän kohoamisesta, jotka laukaisevat inflammatorisen, voimakkaasti kutisevan ja punoittavan reaktion.

Seborrooinen dermatiitti kasvoissa on samoin merkki M. furfurin laukaisemasta tulehdusprosessista. Yksi atooppisen ekseeman variantti, nk. head and neck -dermatiitti, liittyy myös M.furfuriin, sillä osalla näistä potilaista on osoitettu erityinen IgE-yliherkkyys tätä sientä kohtaan. Kolme viimeksi mainittua eivät siis ole varsinaisia mykooseja vaan ihotauteja, jotka voivat paheta M.furfur -kolonisaatioista.

Pityriasis versicolor

Savipuoli on lievä, pinnallinen mykoosi, joka paikallistuu lähinnä seborrooisille alueille. Leesiot voivat olla lievästi erytematoottisia, infiltroituneita, raaputettaessa kevyesti hilseileviä väriltään rusehtavia tai ruskettuneilla alueille hypopigmenttisiä. Altistavia tekijöitä ovat lämpö, solarium ja ilmastolliset olosuhteet.

Erotusdiagnooseja ovat mm. ekseema, punatäplähilseily ja leukoderma.

Pityriasis versicolorin hoito

Hoitostrategia

  • Lievissä tapauksissa paikallishoito (atsolipitoiset voiteet, terbinafiini, ketokonatsoli emulsiovoiteena tai shampoona tai sinkkipyritionishampoo)
  • Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää paikallisia ja systeemisiä lääkevalmisteita (itrakonatsoli 200 mg päivässä tai flukonatsoli 150 mg viikoittain 2-4 viikon ajan).
  • Uusiutumaan taipuvaisissa tapauksissa voidaan antaa profylaktista hoitoa paikallisin ainein sekä mahdollisesti itrakonatsolia 200 mg kolmen päivän ajan kuukausittain tai flukonatsolia 150–300 mg kuukausittain.
  • Jos hoito ei tehoa tai epäillään erotusdiagnoosia esimerkiksi vitiligon aiheuttaman pigmenttimuutoksen vuoksi, potilas lähetetään erikoislääkärin vastaanotolle.

Paikallinen hoito

Vaikuttava aine: Terbinafiini (voide tai geeli)
Annostussuositus: Levitetään 1–2 kertaa päivässä ohuena kerroksena yleensä 1–2 viikon ajan.
Haittavaikutukset: Mahdollisesti levityspaikan ihon ärtyminen tai reagoiminen.

Vaikuttavat aineet: Ketokonatsoli tai sinkkipyritioni (shampoo)
Annostussuositus: 3 kertaa viikossa
Hoidon kesto: Tavallisesti 4–8 viikkoa
Haittavaikutukset: Vain vähäiset haittavaikutukset, kutinaa ja polttelua. Sinkkipyritionia sisältävän shampoon epäillään vahingoittavan vesistöjä.

Systeeminen hoito

Vaikuttava aine: Flukonatsoli
Annostussuositus ja hoidon kesto: 50 mg päivittäin tai 150 mg kerran viikossa 4–6 viikkoa.

Yleiset haittavaikutukset: Pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, ripuli, maksan
transaminaasiarvojen kohoaminen, päänsärky, ihottuma. Lisätietoja on myös osoitteessa.

Turvallisuusohjeet:

  • Samanaikainen sisapridihoito on vasta-aihe, samoin terfenadiinihoito, mikäli flukonatsolin annos on vähintään 400 mg/vrk.
  • Saadaan käyttää raskauden ja imetyksen aikana vain tietyin edellytyksin.

Yhteisvaikutukset:

  • Melko runsaasti yhteisvaikutuksia: ajantasainen tieto on syytä tarkistaa Pharmaca Fennicasta.
  • Antikoagulantit: huolellinen seuranta. Tarvittaessa fenprokumonin ja varfariinin annostusta on vähennettävä.
  • Sulfonyyliureoiden (tolbutamidi) puoliintumisaika pitenee: hypoglykemiariski.
  • Lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien vaikutus lisääntyy. Siklosporiinin ja takrolimuusin pitoisuudet voivat lisääntyä. Teofylliinin toksisuus ja tsidovudiinin haittavaikutukset lisääntyvät.
  • Rifampisiini vähentää flukonatsolin konsentraatiota.

Vaikuttava aine: Itrakonatsoli
Annostussuositus ja hoidon kesto: 200 mg päivittäin viikon ajan.
Yleiset haittavaikutukset: Ruoansulatuskanavan häiriöt, vaikutukset maksaan, päänsärky, huimaus, ihoreaktiot. Lisätietoja on myös osoitteessa.

Turvallisuusohjeet:

  • Ei saa käyttää raskauden ja imetyksen aikana.
  • Tunnettu maksasairaus tai sydämen vajaatoiminta on vasta-aihe.
  • Vasta-aiheet: samanaikainen hoito CYP3A4-entsyymin kautta metaboloituvilla lääkkeillä: QT-ajan pidentyminen (mm. astemitsoli, sisapridi, terfenadiini), rabdomyolyysin riski (HMG-CoA-reduktaasinsalpaajat atorvastatiini, lovastatiini, simvastatiini). Samanaikainen triatsolaamin, peroraalisen midatsolaamin, nisoldipiinin tai torajyväalkaloidien käyttö.

Yhteisvaikutukset

  • Runsaasti yhteisvaikutuksia: ajantasainen tieto on syytä tarkistaa Pharmaca Fennicasta.
  • CYP3A4 induktorit heikentävät itrakonatsolin tehoa: rifampisiini, rifabutiini, fenytoiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali, isoniatsidi.
  • CYP3A4-estäjät voivat lisätä itrakonatsolin hyötyosuutta: klaritromysiini, erytromysiini, ritonaviiri, indinaviiri.
  • Mahan happoisuutta vähentävä lääkkeet heikentävät itrakonatsolin imeytymistä.
  • Itrakonatsoli lisää atorvastatiinin, lovastatiinin ja simvastatiinin konsentraatiota plamassa merkittävästi, jolloin on olemassa rabdomyolyysin vaara.
  • Itrakonatsoli voi lisätä digoksiinin konsentraatiota.
  • Oraalisten antikoagulanttien, kalsiuminestäjien, siklosporiinin, takrolimuusin ja sirolimuusin vaikutus saattaa lisääntyä.
  • Itrakonatsoli estää buspironin, siklosporiinin, midatsolamin ja triatsolaamin hajoamista.

Vaikuttava aine: Ketokonatsoli (tabletti)
Annostussuositus ja hoidon kesto: 400 mg kerta-annos happaman juoman (cola) kanssa. Vaikutusta tehostaa hikoilu (urheilu, sauna) 2 tunnin kuluttua lääkkeenotosta. Iho tulee pestä kuitenkin vasta 10 tunnin kuluttua lääkkeenotosta.
Huomioitavaa: Sisäinen ketokonatsolihoito suositellaan aloitettavaksi erikoislääkärin toimesta. Katso tarkemmin Pharmaca Fennica.

Ylläpitohoito ja seuranta

  • Savipuoli uusiutuu herkästi. Ylläpitohoito esim. lääkeshampoolla on hyödyksi. Mikäli se ei riitä, hoito voidaan uusia mahdollisesti toista systeemistä lääkevalmistetta käyttämällä.
  • Jos hoito ei tehoa, lääkevalmistetta kannattaa vaihtaa.
  • Jos epäillään haittavaikutuksia, hoito keskeytetään, varsinkin jos on olemassa lääkkeiden yhteisvaikutuksen vaara.
  • Onnistunut hoitotulos edellyttää hyvää hoitomyöntyvyyttä.