Atooppista ekseemaa ei yleensä esiinny vastasyntyneillä, mutta se voi ilmaantua ennen ensimmäistä elinviikkoa. 90 % potilaista, joilla on atooppinen ekseema, on saanut ensimmäiset oireensa alle neljävuotiaina. Imeväisikäisillä ekseemalla on taipumus alkaa päänahasta ja/tai poskista ja levitä edelleen distaalisesti.

Leesiot

Leesiot ovat yleensä symmetrisiä raajojen ojentajapuolilla ja kasvojen kuperilla pinnoilla. Normaalisti kasvojen keskiosassa ja nenän kärjessä sekä kosteana pysyvillä alueilla, kuten luomien seudulla, ei esiinny ekseemaa. Imeväisikäisillä ekseemaa on lähes jatkuvasti, mutta kahden vuoden tienoilla se alkaa fluktuoida. Varttuneemmilla lapsilla ja aikuisilla ekseema paikallistuu lähinnä taivealueille sekä kasvoille ja kaulalle. Ekseemaa on usein siellä, missä iho on ohutta.

Ihon ohuus aiheuttaa sen, että ärsyttävät aineet, allergeenit ja superantigeenit pääsevät helpommin ihon läpi ja käynnistävät ihon immuunipuolustuksen. Hallitsevin oire on ihon kutina. Se on yleensä pahempaa iltaisin, kun potilas on väsynyt, ja se pahenee lämpimässä ja ihon hikoillessa. Kutina voi olla täysin sietämätöntä.

Yksittäisten leesioiden morfologiassa on suuria vaihteluja niin yksittäisellä potilaalla kuin usean potilaan välillä.

Yksittäisen leesion muoto

Yksittäisen leesion muoto riippuu osin ekseeman vaikeusasteesta ja osin pahentavista tekijöistä, kuten infektiosta, voimakkaasta kutinasta, ihoa kuormittavasta altistuksesta tai muusta ihosairaudesta (ärsytys/kontaktiekseema) sekä atooppisen ekseeman morfologisesta variantista. Ekseema voi olla tarkkarajainen ja muistuttaa nummulaarista ekseemaa tai olla diffuusimpi, kuten imeväisikäisillä infektion yhteydessä tai kun henkilö on herkistynyt tietyille mikro-organismeille, kuten esim. pityrosporum ovalelle (Malassezia furfur).

Akuutit leesiot ovat usein papuloita ja vesikkeleitä erytematoottisella ja lievästi ödematoottisella iholla. Iho on usein rikkiraavittu. Papulat liittyvät usein yhteen suuremmaksi plakiksi.

Subakuutit leesiot muistuttavat akuutteja, mutta niissä on usein lieviä hilseileviä muutoksia ja alkavaa ihon jäkälöitymistä.

Krooniset muutokset näkyvät jäkälöitymisenä, mikä on seurausta pitkäaikaisesta raapimisesta ja ödeemasta sekä postinflammatorisesta hypo- tai hyperpigmentaatiosta. Pigmenttimuutokset ovat reversiibeleitä ja katoavat, kun niitä aiheuttava tulehdus laantuu. Vie kuitenkin noin kuusi kuukautta tai enemmänkin, ennen kuin pigmentoituminen normaalistuu.

Ihon altistuminen auringolle aikaisessa vaiheessa voi vahvistaa kontrastia normaalin värisen ja pigmenttihäiriöisen ihon välillä. Vanhemmat pelkäävät usein, että pigmenttimuutokset jäävät pysyviksi tai että niistä jää arpia. On tärkeää rauhoittaa vanhempia: iho pigmentoituu uudelleen ja atooppinen ekseema ei aiheuta arpeutumia. Vain niissä tapauksissa, joissa on sekundaarinen infektio, jossa ihoa on raavittu hyvin syvältä ja hyvin voimakkaasti, arvet saattavat olla pysyviä. Mikäli ekseema märkii ja siinä on keltaista katetta, se johtuu usein stafylokokki-infektiosta. Jokaisen atooppisen ekseeman puhkeamisen yhteydessä on syytä harkita sekundaarista infektiota, vaikkei infektion merkkejä olisikaan näkyvissä tai jos vaste relevanttiin hoitoon on puutteellinen.

Atooppisen ekseeman ilmenemismuodot spesifeillä alueilla

Dennie-Morganin poimu: Näkyvät symmetrisinä, yksinkertaisina tai kaksinkertaisina poimuina alaluomessa 50-60 %:lla atooppista ekseemaa sairastavista potilaista.

Silmäluomien ekseema: Silmäluomien ekseema on erittäin yleistä ja joskus atooppisen ekseeman ainoa oire. Kliininen kuva vaihtelee vähäisistä, kuivista ja hilseilevistä muutoksista punoitukseen tai hyperpigmentoituneeseen ja jäkälöityneeseen ihoon, jossa on usein selviä rikkoumia. Silmäluomien ekseema voi olla ärsytysekseemaa tai allergista kontaktiekseemaa, ja allergiatutkimukset ovat sen tähden usein indisoituja.

Herthogen merkki: Kulmakarvojen lateraalisen osan ohentuminen tai täydellinen puuttuminen. Tätä esiintyy jopa 39 %:lla atooppista ekseemaa sairastavista potilaista ja vain yhdellä prosentilla terveistä verrokeista.

Korvat: Korvalehden alaosassa näkyy usein fissuuroita, ragadeja ja ekseemaa sekä korvan takana ekseemaa.

Keiliitti: Ilmaantuu lapsille kuivina hilseilevinä muutoksina ylä- ja alahuuleen. Muutokset voivat edetä krooniseksi huulien ekseemaksi (perioraalinen ekseema) ja suupielten fissuuroiksi (angulaarinen keiliitti). Altistavia tekijöitä ovat huulten ‘tapanuoleminen’ ja jatkuva altistus ruuille ja juomille.

Head-and-neck -ekseema: Ekseema paikantuu seborroiselle alueelle (pää/kaula), jossa pityrosporum ovale (=Malassezia furfur) kasvaa. Ekseema liittyy oletettavasti osalla potilaista todelliseen allergiaan Malassezia furfurille. Ekseema muuttuu krooniseksi noin 59 %:lla, ja näillä potilailla iho on erytematoottinen, paksuuntunut ja selvästi jäkälöitynyt. Systeeminen pulssihoito sienilääkityksellä on tehokas joillakin potilailla.

Nänni-ihottuma: Tavataan noin 12-23 %:lla naispotilaista, ja se on hyvin luotettava atooppisen ekseeman kriteeri. Se näkyy nännipihojen symmetrisinä ihottuma-alueina, usein papulovesikkelimäisinä muutoksina. Imettäminen ja nännien hankautuminen altistavat ekseeman puhkeamiselle.

Sormenpäät ja käsiekseema: Kämmenten ekseemaa raportoidaan jopa 70 %:lla atooppista ekseemaa sairastavista lapsista. Siihen liittyy usein epäspesifejä ärsyttäviä aineita. Kämmenpohjien ekseema on usein erytematoottista, ja akuutissa vaiheessa esiintyy vesikkeleitä, kun taas kroonisessa vaiheessa iho on paksuuntunut, kuiva ja nahkamainen. Sormienpäissä voi olla myös hyperkeratoosia ja fissuuroita (pulpitis sicca).
Käsien dorsaalisella puolella voi olla samankaltaisia muutoksia, mutta tällöin voi olla syytä harkita muun samanaikaisen allergisen tai ärsytyskosketusekseeman läsnäoloa. Kroonista käsiekseemaa sairastavilla, mukaan lukien dyshidroosia (pompholyx) sairastavat, atooppisen ekseeman prevalenssin on havaittu nousseen 47-64 %.

Atooppiset talvijalat: Esiintyy erityisesti jalkaterän etuosassa ja varpaissa, kun taas painoa kantamattomassa jalkaterän osassa (jalan kaari) ihottumaa ei esiinny. Ekseema on usein erytematoottinen, kuiva ja hilseilevä, ja kivuliaat fissuurat voivat olla invalidisoivia. Sairaus alkaa usein kouluikäisillä lapsilla ja häviää useimmilta murrosiän alkaessa. Atooppisten talvijalkojen erotusdiagnostiikkana on juveniili plantaaridermatiitti, ‘urheilijan jalat’ ja kontaktiekseema.