PUVA

Hindujen käyttämän kasviuutteen vaikuttava aine psoraleeni löydettiin vuonna 1947. Sitä ja auringonvaloa ryhdyttiin käyttämään vitiligon hoidossa. Psoraleenien ja ultraviolettikirjon toiminta saatiin selville 1960-luvulla. SIlloin keksittiin UVA- eli mustavaloloisteputki.

Psoraleenin, UVA-valon ja PUVA-hoidon yhdistelmä oli selkeä edistysaskel vitiligon hoidossa. Pian hoitoa kokeiltiin myös psoriasispotilailla.

Seuraava suuri edistysaskel tapahtui vuonna 1974, kun uudet erittäin tehokkaat UVA-loisteputket mahdollistivat psoriasispotilaiden laajamittaisen PUVA-hoidon. Useita tällaisia putkia asennettiin koko vartalon peittäviin tai rajoitetun ihoalueen, kuten käsien ja jalkojen, hoitoon tarkoitettuihin kaappeihin. Psoraleenia siveltiin iholle liuoksena tai voiteena. Sitä voitiin antaa potilaalle myös kylpynä tai systeemisesti.
Hoitotulokset olivat hämmästyttäviä.

PUVA-hoidolla on kuitenkin ollut haittavaikutuksia. Se on osoittautunut UVB-hoitoa karsinogeneettisemmäksi, joten yksittäisen potilaan saamien hoitojen määrää on rajoitettu. Hoitoa annetaa ihotautiklinikoilla yleensä muutama kerta viikossa joidenkin viikkojen ajan.

Mainittakoon vielä yksi systeemisen PUVA-hoidon harvinainen muoto: ekstrakorporaalinen fotofereesi eli veri-PUVA, jota käytetään esimerkiksi kutaanien T-solulymfoomien hoidossa.