Close

Uutiskirjeen tilaaminen:

Etunimesi:

Sukunimesi:

Sähköposti:

Vahvista sähköpostiosoitteesi:

Työosoite: Esim.: HUCH, Stenbäckinkatu 9

Postinumero:

Ammatti: Yleislääkäri Erikoislääkäri Muu

Edellinen Tulosta

M. furfur (aiemmalta nimeltään Pityriasis ovale) on dimorfinen, lipofiilinen hiivasieni, jota elää luonnostaan iholla saprofyyttinä (blastospori), erityisesti seborrooisilla alueilla.

 

Liittyy neljään ihotautiin:

 

1. Pityriasis versicolor (savipuoli)

2. Malassezia (Pityrosporum) -follikuliitti

3. Seborrooinen ekseema

4. Head-and-neck -dermatiitti

 

Savipuolen syy on hiivasienen mykelioiva muoto. Malassezia-follikuliitissa on kyse talirauhasten tukkeutumisesta ja blastosporien määrän kohoamisesta, jotka laukaisevat inflammatorisen, voimakkaasti kutisevan ja punoittavan reaktion.

 

 

 

Seborrooinen dermatiitti kasvoissa on samoin merkki M. furfurin laukaisemasta tulehdusprosessista. Yksi atooppisen ekseeman variantti, nk. head and neck -dermatiitti, liittyy myös M.furfuriin, sillä osalla näistä potilaista on osoitettu erityinen IgE-yliherkkyys tätä sientä kohtaan. Kolme viimeksi mainittua eivät siis ole varsinaisia mykooseja vaan ihotauteja, jotka voivat paheta M.furfur -kolonisaatioista.

 

 

Pityrosporum-follikuliitti on kutiseva, aknea muistuttava sairaus, joka paikallistuu rintakehän ja olkavarsien karvatuppiin ja jota esiintyy erityisesti nuorilla ja miehillä, mutta myös keski-ikäisillä ja vanhuksilla. Siinä on kyse follikkelien okkluusiosta ja itiöiden määrän kohoamisesta, jotka saavat aikaan tulehdusreaktion.

 

Tauti voi provosoitua lämmöstä, se on vaikeahoitoinen ja sillä on voimakas uusiutumistaipumus. Aknesta poiketen vaivaan liittyy voimakas kutina. Paikalliset sienilääkkeet (ketokonatsolia sisältävä shampoo, sinkkipyritioni ja atsolia sisältävät voiteet, terbinafiini) sekä paikalliset aknelääkkeet (esim. atselaiinihappo, adapaleeni) ovat ensisijaisia lääkkeitä, mutta usein riittämättömiä. Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää systeemisiä sienilääkkeitä (itrakonatsoli 200 mg/vrk 1-3 kk:n ajan, flukonatsoli 150-300 mg viikoittain 1-3 kk:n ajan).

 

Pityrosporum-follikuliitin hoito

Hoitostrategia

Paikalliset sienilääkkeet (ketokonatsolia sisältävä shampoo, sinkkipyritioni ja atsolia sisältävät voiteet, terbinafiini) sekä paikalliset aknelääkkeet (esimerkiksi atselaiinihappo tai adapaleeni) ovat ensisijaisia valintoja. Tämä hoito ei usein tehoa. Vaikeissa tapauksissa voidaan käyttää lisäksi systeemisiä sienilääkkeitä (itrakonatsoli 200 mg päivässä 1–3 kk:n ajan, flukonatsoli 150-300 mg viikoittain 1–3 kk ajan).

Paikallinen hoito

Vaikuttava aine: Ketokonatsoli (shampoo) Annostussuositus: 3 kertaa viikossa Hoidon kesto: Tavallisesti 4–8 viikkoa Haittavaikutukset: Vain vähäiset haittavaikutukset, kutinaa ja polttelua. Vaikuttava aine: Sinkkipyritioni (shampoo) Annostussuositus: 3 kertaa viikossa Hoidon kesto: Tavallisesti 4–8 viikkoa Haittavaikutukset: Vain vähäiset haittavaikutukset, kutinaa ja polttelua. Sinkkipyritionia sisältävän shampoon epäillään vahingoittavan vesistöjä.   Vaikuttava aine: Terbinafiini (voide) Annostussuositus: 3 kertaa viikossa Hoidon kesto: : Tavallisesti 4–8 viikkoa Haittavaikutukset: Mahdollisesti levityspaikan ihon ärtyminen tai reagoiminen

Systeeminen hoito

Vaikuttava aine: Flukonatsoli Annostussuositus ja hoidon kesto: 150-300 mg kerran viikossa 1-3 kk ajan. Yleiset haittavaikutukset: Pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, ripuli, maksan transaminaasiarvojen kohoaminen, päänsärky, ihottuma. Lisätietoja on myös osoitteessa www.laaketietokeskus.fi. Turvallisuusohjeet: Samanaikainen sisapridihoito on vasta-aihe, samoin terfenadiinihoito, mikäli flukonatsolin annos on vähintään 400 mg/vrk. Saadaan käyttää raskauden ja imetyksen aikana vain tietyin edellytyksin. Yhteisvaikutukset: Melko runsaasti yhteisvaikutuksia: ajantasainen tieto on syytä tarkistaa Pharmaca Fennicasta. Antikoagulantit: huolellinen seuranta. Tarvittaessa fenprokumonin ja varfariinin annostusta on vähennettävä. Sulfonyyliureoiden (tolbutamidi) puoliintumisaika pitenee: hypoglykemiariski. Lyhytvaikutteisten bentsodiatsepiinien vaikutus lisääntyy. Siklosporiinin ja takrolimuusin pitoisuudet voivat lisääntyä. Teofylliinin toksisuus ja tsidovudiinin haittavaikutukset lisääntyvät. Rifampisiini vähentää flukonatsolin konsentraatiota. Vaikuttava aine: Itrakonatsoli Annostussuositus ja hoidon kesto: 200 mg päivittäin 1-3 kk ajan. Yleiset haittavaikutukset: Ruoansulatuskanavan häiriöt, vaikutukset maksaan, päänsärky, huimaus, ihoreaktiot. Lisätietoja on myös osoitteessa www.laaketietokeskus.fi. Turvallisuusohjeet: Ei saa käyttää raskauden ja imetyksen aikana. Tunnettu maksasairaus tai sydämen vajaatoiminta on vasta-aihe. Vasta-aiheet: samanaikainen hoito CYP3A4-entsyymin kautta metaboloituvilla lääkkeillä: QT-ajan pidentyminen (mm. astemitsoli, sisapridi, terfenadiini), rabdomyolyysin riski (HMG-CoA-reduktaasinsalpaajat atorvastatiini, lovastatiini, simvastatiini). Samanaikainen triatsolaamin, peroraalisen midatsolaamin, nisoldipiinin tai torajyväalkaloidien käyttö. Yhteisvaikutukset Runsaasti yhteisvaikutuksia: ajantasainen tieto on syytä tarkistaa Pharmaca Fennicasta. CYP3A4 induktorit heikentävät itrakonatsolin tehoa: rifampisiini, rifabutiini, fenytoiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali, isoniatsidi. CYP3A4-estäjät voivat lisätä itrakonatsolin hyötyosuutta: klaritromysiini, erytromysiini, ritonaviiri, indinaviiri. Mahan happoisuutta vähentävä lääkkeet heikentävät itrakonatsolin imeytymistä. Itrakonatsoli lisää atorvastatiinin, lovastatiinin ja simvastatiinin konsentraatiota plamassa merkittävästi, jolloin on olemassa rabdomyolyysin vaara. Itrakonatsoli voi lisätä digoksiinin konsentraatiota. Oraalisten antikoagulanttien, kalsiuminestäjien, siklosporiinin, takrolimuusin ja sirolimuusin vaikutus saattaa lisääntyä. Itrakonatsoli estää buspironin, siklosporiinin, midatsolamin ja triatsolaamin hajoamista.

	Ylläpitohoito ja seuranta
Seurantaa tarvitaan taudin uusimisen havaitsemiseksi. Tällöin hoito voidaan uusia mahdollisesti toisella systeemisellä lääkevalmisteella. Jos hoito ei tehoa, lääkevalmistetta kannattaa vaihtaa. Jos epäillään haittavaikutuksia, hoito keskeytetään, varsinkin jos on olemassa lääkkeiden yhteisvaikutuksen vaara. Onnistunut hoitotulos edellyttää hyvää hoitomyöntyvyyttä.